tiistai 20. lokakuuta 2015

Muutoksia muutenkin

Ja tänään tapahtui jotain odottamatonta. Ihan yhtäkkiä. Vähän export ja sitten vähän import. Ja blogi päätyi Wordpressiin. Uusi osoitteemme jatkossa on: https://paraneekovaihtamalla.wordpress.com

Tervetuloa jatkamaa lukemista sinne!

ps. vanhojen kuvien kanssa vielä "hieman" tekemistä. Älä hätkähdä.

Asuntokauppafiiliksiä

Kahden vuorokauden kuluttua asuntokauppa on tehty. VIHDOIN! Ensin heinäkuusta asti jännitystä, onko asunto mun. Sitten viimeinen kuukausi ollut paperisotaa. Täällä siis kaikki asunto on verrattavissa Suomen kiineistökauppaan. Lisäksi on paljon tarkistettavaa, koska useampi asuntoon liittyvät kulu on asuntokohtainen, ei omistajakohtainen. Tätä varten on siis hyvä palkata apua (gestoria tai lakimies) selvittämään asunnon taustat.

Niitä on ollut:
- kaupungin maksut, jolla katetaan esim. roskahuolto
- vesilaskut
- sähkölaskut
- taloyhtiön vastike ja mahdolliset velat
- muut velat
- asunnon oikein tehty rekisteröinti

Sitä paperin määrää, mitä piti toimittaa gestorialle.

Omalla kohdalla asiat olivat helppoja, koska teen kauppaan naapureiden kanssa, jotka ovat mukavia ja heillä kaikki mahdolliset paperit tallessa ja kaikki hyvin hoidettu. Ainoa ylläri heille oli kaupungin maksut. Siitä ei yleensäkään lähetetä mitään laskua kotiin vaan se käydään maksamassa kerran vuodessa kaupungintalolla (oih, niin nykyaikaista). Kukaan ei heille ollut kertonut tästä eli mistäs sitä voi asiasta tietää. Nyt vasta oli soiteltu perään ja ihmettelivät mikä se on. Asuntokaupan aikana sekin selvisi ja he kävivät asian hoitamassa heti seuraavana päivänä. Ylläri tuli esiin viime viikolla, kun selvisi, ettei kyseistä maksua ole maksettu sitten vuoden 2008 eli jo ennen nykyisiä omistajia. Heille oli joku "unohtanut" asiasta kertoa. No, ei ole minun murheeni, mutta inhottava useamman tuhannen euron lasku nykyisille, jotka toki lakimiehen avulla tulevat olemaan yhteydessä myyjään. Joka onneksi pankki.

Tällä hetkellä asiat näyttäisivät olevan kunnossa. Minulla tiedossa summa, josta käyn tilaamassa chekin pankista. Täällä ei onnistu tilisiirto. Kaupat tehdään Notariaatilla ja siellä pitää olla chekki mukana. Muuten on käytännössä mahdotonta esittää, että on maksanut summan. Lisäksi chekkiä kirjoitetaan veroista ja muista maksuista.

Pari päivää ja tämä osuus on stressattu.

Mielenkiintoista kyllä tehdä kauppaa maassa, jossa kaikki tuntuu toimivan eri tavalla. Kuten Suomessa useampi vuosikymmen sitten :-D


maanantai 19. lokakuuta 2015

Vesisade espanjalaisittain

No nyt on sitten satanut. Viime syksy selvittiin muutamalla vesipisaralla. Nyt onkin erilainen syksy. Luin joku viikko sitten lehdestä, että täksi syksyksi luvataan lämmintä mutta sateista syksyä.

Ja kun sataa, niin sitten sataa. Tänään on ollut kyllä ihan Suomen kesä. Eli reilu +20 astetta, mutta sataa ropisee. Aurinko kyllä vähän yritti pilkahdella.

Sadevaroituksen on annettu monena päivänä. Mutta sateen on myös todella paikallisia. Vuoret ja meri halkovat pilviä. Tänään illalla merelle näkyi salamia ja meillä itseasiassa juuri nyt aika kuivaa. Pitkälle lenkille ei uskalla kuitenkaan läheä, koska hetkessä saattaa tulla ryöppy niskaan.

Pahinta sateessa on tulvat. Täällä ei ole sellaista viemäriverkostoa kuten maassa, jossa sataa hieman useammin (lue: Suomessa). Tulvat vievät autoja mennessää ja valitettavasti välillä ihmisiäkin. Eli pitää hieman katsoa missä kulkee. Itse asun niin hyvässä kohdassa, että vesi menee vaan tien vieruksia alas eikä yläpuolella ole paljoa, mihin vesi kerääntyisi ja tulisi ryöppynä alas.

Viemäriverkosto saattaa tietenkin myös kärsiä tulvimisesta. Jossain täällä päin on vesi muuttunut ruskeaksi. Kirjoittivat, että näin tapahtuu juuri kovien sateiden jälkeen. Saattaa vielä bakteerejakin päästä vesijohtoverkostoon. Mutta sama homma kuin tulvien kanssa tässä mun kotipaikalla. Eipä tosiaan juuri pääse tulvimaan, kun asuu ylhäällä ja meidän vesitorni vielä ylempänä.

Toinen paha juttu, mikä koskee itseä on vesisateessa ajaminen. Tiedättehän Suomessa mustan jään ja mitä tapahtuu kun alijäähtynyttä vettä sataa tielle. Tulee liukasta. Täällä öljyä ja muita herkkuja on valunut autoista asfalteille useamman täysin kuivan kuukauden aikana. Pientä kemiaa: mitä tapahtuu kun vettä ja öljyä sekoitetaan? Tulee aika liukasta ainetta. No, sitä on sitten tienpinnassa.

Eikä se ole pelkästään autoille. Asfaltti on joltain kohdin todella sileää, että omilla kengillä meinaa olla olo kuin liukkaalla jäällä. Tiet on rakennettu kuiviin olosuhteisiin. Ja laatoitetut portaat...pakko kävellä kuin mummo, ettei liukastu portaissa ja halkaise päätään.

Vesisadepäivät pidetäänkin mahdollisimman vähän ajettuina. Mennään vaan, jos on pakko. Tänään olisi ollut illalla työpalaveri, mutta siirrettiin suosiolle keskiviikolle. Koska sataa. Jotenkin kyllä hih.

Pari päivää vielä isompaa sadetta luvattu. Sitten pitäisi lähinnä ripsiä jos sitäkään. Rutikuiva maa kyllä tykkää ja maatilat, jossa vesi alkaa olla tiukilla. Antaa siis tulla vaan, kyllä me kestetään. On kuitenkin lämmin!

Eilinen kaatosade, jolloin uima-alas melkein tuli
nurmikolle asti. Ukkonen löi koko taivaan valkoiseksi.
Luonnon ilotulitus!

torstai 15. lokakuuta 2015

Muuttohommia

Hihiii, muuttopäivä uuteen kotiin alkaa olla lähellä. Eilen vahvistui, että muutto voi olla 25.10. eteenpäin. Muuttohan ei tule olemaan hankala, kun koti samassa rapussa kerrosta ylempänä.

HAH!

Siis onhan se haastava. Täällähän ei ole kuin muutama matkalaukullinen ja täältä ostetut tavarat muutettavana. Mutta se pirun Pelicans varasto Tikkurilassa. Se on nyt kulkeutumassa pian tänne.

Ja siitä se härdelli.

Ensimmäinen osa on, että muutama tavara on hoidossa ystävillä.
Muutaman tavaran taas muutama ystävä ostaa varastosta.
Eli ensin organisoidaan härdelli, että neljä ihmistä pystyy löytämään yhteisen ajan varastolle vielä niin, että yksi kuljetettava tavara on iso ja jonka mitat meni varastetun tietokoneen kanssa.

Osa kaksi on saada se varastollinen tavaraa siirtymään rekkaterminaaliin Vantaalle. No sitä sitten hoitaa yksi yritys. Pakkaa samalla muutaman irtotavaran.

Sitten on kuljetus Mijaksessa sijaitsemaan Terminaalin. Rekka kulkee reittiä viikon.

Sitten vielä täällä päässä järjestettävä kuljetus kotiin asti.

Helppoa kuin heinänteko. Nyt enää on lopulliset päivämäärät lyömättä lukkoon, mutta marraskuun puolessa välissä suurinpiirtein kuorma on täällä. Jipiiiiiii!

Sitten alkaakin sen tavaran myyminen. En ole vuoteen pahemmin niitä kaivanut. Toki muutamia juttuja, mutta ne kaikki 20 laatikkoa. Mitä niissä edes on? Matka kirpputorille siis!

Joku kuva tähän. Olisko se sitten sneak peak uudesta olkkarista täynnä ja sekaisin nykyisen omistajan tavaroita.

Mun olkkari, joka näyttää pienemmältä kuin onkaan.

tiistai 6. lokakuuta 2015

Freelancer elämää, luonnonkosmetiikkaa Mia Höytö Cosmeticsin kanssa

Kun vaan luottaa elämään ja antaa sen viedä, voi tulla upeita tilausuuksia eteen. Kun asioilla on tapana järjestyä ja luottaa vaan, pitää suunsa ja korvansa auki, ja on rohkea, eteen saattaa tulla hienoja juttuja.

Muutaman hienon yhteensattuman vuoksi ja huippuajoituksen tullessa kyseeseen, eteeni tuli aivan upea tilaisuus alkaa työskentelemään upean, rohkean ja osaavan Mia Höydön kanssa. Mia kehittää omassa yrityksessään laadukasta luonnonkosmetiikkaa. Uskomaton tarina, miten nuori nainen omasta innostukessaan lähtee tekemään jotain omaa. Ja miten upeasti onnistunut ja miten onnekas minä saan olla, kun pääsen häntä auttamaan tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa. Ylpeydellä tulen tuotteiden kanssa työskentelemään.

Kannattaa tutustua tuotteisiin ja vinkki vitosena Hulluilta päiviltä kannattaa poimia jo sisustuselementtinäkin toimivat tuotteet joulupukin kontiin.

Tästä alkaa freelancer-urani. Ainakin kokeilen, miten sitä ihminen voi ansaita elantonsa tekemällä erilaisia itseään kiinnostavia juttuja. Pelko persiissä, mutta hymy naamalla!


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Lokakuu toi biitsikelit

Lokakuuta on jo odotettu. Silloin Mijasin rannat aukeavat taas koirille. Koko kesän huhtikuusta asti koirilta on pääsy rannoille. Ihan ymmärrettävää kyllä. Silloin pelkästään koirille merkityt rannat ovat sallittuja ja meidän lähellä niitä on vain Fuengirolassa.

Mutta nyt on lokakuu! Yritän tässä rakentaa perinteen, että menisimme joka sunnuntaiaamu rantakävelylle ja aamukahville. Tänään aikankin alku oli hyvin lupaava. Merikin on vielä sen verran lämmin, että karvakorvat siellä viihtyivät. Varsinkin Maissi-vesipeto rakastaa aalloissa hyppelyä. Vaikka päivä olikin pilvinen, lämpötila nousi edelleen +28 asteeseen ja aamullakin tarkeni ihan lyhyissa shortseissa. Kyllä meidän kelpaa.

Kuvat kertokoot loput aamustamme.

Rallatilaa rannalla! Maissin juoksunäyte.


























Rajuja leikkejä aamutuimaan.






Pulikoijat.























Kahvittelun ajaksi täytyi rauhoittua.


Hiekkanenä <3



perjantai 2. lokakuuta 2015

Vuoristorataa kenkäkaapin suurennukseen

Elämähän on yhtä vuoristorataa. Tällä hetkellä tuntuu hieman päässä ja vatsanpohjassa, vauhti on päätä huumaava. Elämässä mennään ylös ja alas. Juuri sanoin muutama viikko sitten jollekin, että hieman pelottaa, milloin kolahtaa, kun on mennyt vähän turvan hyvin jo vuoden verran. Silloin alkaa vaunun kyydissä todellakin pelottaa.

Tänäaamuna yhtään aavistamatta kurvailin Marbellaan tietämättä, että edessä on tiukka kurvi. Pääsin töihin ja about suoraan kulmahuoneeseen. Taloudellinen tilanne on paha. Minun täytyy antaa sinun mennä. Kriiiiks sanoi vuoristoradan vaunu ja syöksy alkoi.

Mitä tapahtui? Juuri kirjoitettu vakituinen työsopimus? No, näenhän minä kuitenkin yrityksen numerot jatkuvasti. Olenhan jo kuukauden nähnyt, että työni on muuttunut muuksi kuin markkinoinniksi. Kanada palkkasi oman mainostoimiston. Last in, last out. Yllätys, kyllä. Yllätys, ei.

Näin jälkikäteen pomoni käyttäytyi oudosti muutaman päivän ajan.

Kollegat olivat ihmeissään. Kommentteina wtf. Olipa taas kerran ihmisillä vaikea uskoa. Näin uraorientoituneen pomoni itkemässä. Ei tehnyt irtisanomsista ensimmäistä kertaa, mutta pahinta kuulemma, kun joutuu tekemään sen erinomaiselle työntekijälle. Käskyt tulevat ylempää. En ole ikinä saanut niin hienoa työtodistusta, vaikka jokainen niistä on ollut todella hyvä.

Kaksi kenkää vuodessa, yrittäkääpä parempaan ;-)

No mutta. Elämä on. Itkua väänsin työkavereiden takia. Oikeasti olin aivan mahdottoman hyvän, kivan, mukavan ja taitavan tiimin kanssa töissä. Tosin, ihmiset eivät katoa ja näemme varmaan jo ensi viikolla. Viestejä kulkee, että ikävä on ja ikävä tulee <3 Niin lyhyessä ajassa ehti muodostua upeita ihmissuhteita.

No mutta. Elämä on. Onneksi taloudellinen tilanne on vakaa ja pystyn elämään muutamia kuukausia panikoitumatta. Täällähän työkkärissä on vuoden karenssi. Työpaikka joutui tosin maksamaan minut ulos, joka oli yllättävän iso summa siihen, miten vähän aikaa töissä ehdin olla.

Mutta suunnitelmia on jo kovasti työn alla. Paljon on haaveita ja loppujen lopuksi kaikella on tarkoituksena. Nyt jo katsoa viikon taaksepäin ja mietin keskuteluja, mitä on tullut tehtyä. Uskon taas siihen tuttuun kohtaloon, jonka avulla olen tätä elämää elänyt ja jatkan sen elämistä.

Tänään otetaan iisisti. Kuten työkaverit sanoivat "Freeeeedoooooom!"

Ja miten tätä juhlitaan :-D