Tapahtui kerran heinäkuussa

Eräänä heinäkuun päivänä olin kastelemassa lomalla olevien naapurien tomaatteja. Yhtäkkiä viereiseltä parvekkeelta ilmestyi pää parvekkeen seinän yläpuolelle. Pää kuului saksalaiselle naiselle, joka alkoi huutamaan, että autoni on heidän autopaikallaan.

Siinä ensimmäisenä selitin, että ei, ei ole minun, on näiden ihmisten, jotka ovat juuri lomalla. Kerroin myös, että meillä ei olla niin tarkkoja, mihin auto parkkeerataan hallissa, kun tilaa on. Ihmettelin, miksi se nyt on niin suuri ongelma.

Sitten ilmestyi pää numero kaksi. Toinen saksalainen nainen tuli mukaan keskusteluun. Hän puhui jo paremmin englantia ja osasi selittää ongelman. Koska naapurien auto on heidän paikallaan, he eivät saa skootteria ulos varastosta. Ahaa, no se selittää, miksi tässä on ongelma. No eipä muuta kuin pahoittelua, koska asialle ei juuri voinut mitään tehdä.

Siinä sitten lopulta naurettiin ja sitten tuli kuolematon lause. Heille on juuri tulossa kiinteistövälittäjä käymään katsomaan asuntoa, koska ovat laittamassa sitä myyntiin.

Jaahas, kiinnostavaa.

Siltä seisomalta kävin katsomassa asunnon ja totesin, että tämä on se. Täydellisellä maisemalla , täydellisillä naapureilla ja täydellisen passelilla kokoonpanolla varustettu asunto. Siitä alkoi muutaman kuukauden kokonaisuudessaan kestänyt sähköpostineuvottelu Saksaan jo palanneiden omistajien kanssa. Hinnasta ja muusta.

Eräänä syyskuun päivänä saksalainen pariskunta saapui jälleen La Calaan. Paria päivää myöhemmin asiasta oli sovittu ja papereita kirjataan tulevalla viikolla.

Kaiken pitäisi olla selvää ja voin kertoa, että olen onnellinen.

Näkymä uuden kodin parvekkeelta. Välimeri, Mijas Pueblo,
Sierra Nevada...