sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Onnellinen perhetapahtuma

Vuokra-auton pitäminen on tavallaan kätevää. Ei tarvitse hulehtia sen huolloista ja vioista. Sen kun käy vaihtamassa, jos ongelmia tulee eteen. Toisaalta se maksaa. Perusmaksu ei niinkään, mutta vakuutukset kyllä. Ajoin ensimmäiset kuukaudet ilman vakuutusta, kunnes tajusin, ettei siinä ole mitään muuta perusvakuutusta kuin kolari. Eli jos parkkiksella mällään jonkun toisen auton, saa sitä maksella sitten pitkän aikaa. Eli viimeiselle kahdelle kuukaudelle otin vakuutuksenkin ja maksua kertyi jo enemmän.

Toinen vuokra-autohaaste on 2000 km katto. Sopimus toki jatkuu, mutta auto pitää käydä vaihtamassa uuteen ja kyseinen päätyy huoltoon. Eli aina keikka lentokentälle. Ilmaiseksi kyllä, jos tekee sen ennen viittä arkipäivänä.

Työläiselle alkoi tulla haasteita. 2000 km tulee nopeasti täyteen ja vuokra-autopaikka on täysin toisessa suunassa kuin työpaikka. Eli oman auton hankinta tuli eteen.

Sain myytyä Suomen auton nopeasti.

Täällä päässä työkaverini auttoi etsimään auton. Vaatimukset ovat täällä hyvin erilaiset kuin Suomessa. Täällä tärkeää, ettei auto ole pitkän mallinen, siinä täytyy olla jotain parkkeerausapuvälinettä ja auton pitää kiihtyä mäkiin. Merkillä ei niin väliä, kunhan on hieno. Hieman eri asenne siis kuin Suomessa.

Yksi auto löytyi heti ja kävin koeajolla. Täällä tärkää löytää luotettava myyjä ettei saa käsiinsä kilometrikäsiteltyä autoa eikä mielellään vanhaa vuokra-autoa. Siksi hyvä tuntea oikeita ihmisiä.

Etsin hieman lisää, mutta toista vastaavaa ei löytynyt. Samantyyppisiä, mutta huonompia versioita. Päätin lopulta ottaa ensimmäisen testaamani auton. Autokauppa hoito koko paperishown eli rekisteröinnin puolestani. Sekin iso  asia täällä, ettei tarvitse itse hoitaa. Vakutuuksen hoidin vakuutusagentin kautta, joka muutenkin on auttanut täällä vakuutusasioissa ihan suomeksi. Kuinka kätevää!

No, nyt sitä ajellaan kauniilla Rellulla. Sanonta kuuluu, että ei ranskalaisia osteta muualta kuin nakkikioskilta, mutta tämä ranskalainen on niin namu, että muutti meidän perheeseen. Blondijengi on siis taas kasvanut.

Kaunokainen kaikilla mausteilla.

6 kommenttia:

  1. No nythän mä taas kivan blogin löysin! Kaikkea mielenkiintoista näyttäisi olevan, Espanjaa, koiria, hevosia... Jäänpä seurailemaan!

    (minua voi halutessaan kurkkia: paivansateenmenninkainen.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät. Juttuja on jonossa tulossa, kun taas tässä muutaman tapahtuman jälleen alkaa elo tasoittumaan. Käynpä vierailemassa myös sun blogissa!

      Poista
  2. Miten pärjäätte helteiden kanssa? Anna vinkkejä! Ensi viikolla olisi tarkoitus vaihtaa Suomen viileys Fugen lämpöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvin pärjätään! Ehkä siksi, että rakastan kuumaa ilmaa. Nautin, ettei ole kylmä. Päivällä tosin olen itse hyvin ilmastoidussa toimistossa. Yöt ovat vielä olleet ihan ok. Sisällä 25-27 astetta ja siihen on tottunut. Kerran yössä herään, että vähän lämmin, mutta käännän kylkeä ja jatkan unia. Tuuletinta pyöritän vartin ennen nukkumaan menoa. Kotona koirat ovat hyvin rauhassa eikä vielä ole ollut liian kuuma. Kivilattia on mukava mahan alla. Päivällä ei koiria oikein kannata viedä pihalle kuin pakko tarpeilleen. Ulkoiluajat ovat seitsemältä aamulla ja kymmeneltä illalla. Sitten pärjää hyvin. Ja paljon vettä!! Tänään taas kuitenkin yli +35 eli voi olla, että illalla viilennyt ilmastoinnin avulla. Tervetuloa nauttimaan helteestä!

      Poista
  3. On se hieno! Nyt ei takapenkkiläisen tarvitse muistuttaa kiihdyttämisestä ylämäkeen! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkään tosi paljon! Ja neljä alle parikymmpistä kyydissä ja hyvin kulki mäet :-D

      Poista