Meteopatia

Muistan, että luin joskus artikkelin ihmisistä, jotka kärsivät enemmän säistä kuin toiset. Täällä asia on noussut pintaan ja onnistuin löytämään artikkelin uudelleen.

Kyse on siis meteopatiasta. Uskokoon, ken tahtoo.

Itse olen erittäin masentuvaisuuteen taipuvainen syksyisin. Pahoja hetkiä on vietetty. Peitän ne loistavasti ulospäin ihmisten ilmoilla, mutta aaaahh, mitä kotona sitten tapahtuukaan. Mutta se tapahtuu siis syksyisin Suomessa. Silloinhan on usein matalapainetta.

Isot pilvimassat Espanjan yllä.

Täällä Espanjassa matalapaineet ovat hieman harvinaisempaa herkkua. Talven aikana oli uutisissa mainittu iso matalapaine, joka kiertyi meidän ympärille. Ja mitä mulle tapahtui. Nukuin 10 tunnin yöunia ja päikkärit päälle niiden päivien aikana. Virkistyin, kun matalapaine poistui takavasemmalle.

Matalapaineen keskus lähenee..haukotus.

Tuli uusi matalapaine ja sama homma toistui. Silloin muistin tuo edellä mainitun artikkelin. Laskin yksi plus yksi ja ymmärsin, miksi tuo syksyn masennus tulee. Matalapaine. Jollain tavalla elimistöni reakoi matalapaineeseen rajusti.

Nyt juuri on menossa matalapaineet ja taas sama homma. Ei huvita mikään, ei jaksa mitään pitkistä yöunista huolimatta ja silmäluomet painavat tonnin. Ihan selvä tapaus. Nutcase.

En siis ihmettele, jos Suomen syksyt on raskaita. Täällä asia loksahti kohdalleen, kun matalapaineen ja korkeapaineen ero on suurempi ja muuttuu nopeammin. Suomessa en asiaa koskaan ole niin ymmärtänyt, kun matalapaine hiipii paikalle salamyhkäisesti.

Vielä en tiedä keinoa, miten tämän loiventaisi.

Huh, kun nukuttaa.

Haukotus.

Ja toinen.

Suomen kesä

Todellakin, meillä on täällä Suomen kesä. Tai siis oikeastaan tarkemmin kesäkuu, jopa juhannus. Eli olemme hieman edellä aikataulua.

Makkarin ikkunasta näkymä merelle, josta harmaat pilvet lähestyy.

Viikon on kohta satanut. Luonnolle erinomaista, ihmiset kitisee. Sisällä taas koleaa ja joka oja on täynnä noutajalle mieluisaa kylpyvettä.

Harmaata riittää ja lämpöä +14 astetta. Huurrrr...kivinen talo näyttää taas parhaat puolensa.

Tiet ovat liukkaita, koska ne on tehty kestämään aurinkoa, ei vettä. Talon kaakeliportaat niin liukkaat, että noutaja laski ne pyllyllään alas ja minä perässä kaiteessa roikkuen. Ystäväni oli kaatunut huoltoaseman pihassa, kun tiedettävästi bensa, öljy ja vesi toimivat hyvin yhteen. Not.

Onneksi viikon lopulla lämpötilat taas muuttuvat ja päätään kohti +20 astetta. Sitä on kaivattukin! Niin odotan, että vihdoin pääsisi aamiaiset nauttimaan ulkona. Ja ehkäpä vilauttamaan sääriä auringolle. Pian se on täällä, pian!

Uhkaavasti lähetyvä sadepilvi, joka lopulta päätti kiertää meidät
tallilla olijat.

Pienet vuohen karitsat

Kuten olen aiemminkin kertonut lähelläni asuu paimenia. Ystäväperhe oli kyläilemässä lauantain kunniaksija kävimme kävelylenkillä moikkaamassa naapurin pollea (jonka nimeksi vihdoin selvisi Española). Samalla törmäsimme paimenen laumaan ja pian selvisi, että siellä on kymmenen minuuttia sitten syntyneet vuohen karitsat. Onkohan vuohen karitsoilla joku oma nimensä. Siellä ne oli syntyneet pellolla ja hyvin voivat. Terhakasti oli tyypit pystyssä ja aloittelivat syömistä. Kuultiin ensimmäiset sanatkin, pieni hentoinen bäää <3

Äiti ja pikkuiset. Toisen äiti juuri hetkeä sitten tönäisi
vahingossa pötkölleen <3

En voi sanoin kuvailla, miten siistiä on tällaiseen törmätä iltalenkillä.

Koirat jätettiin tällä kertaa hieman kauemmaksi, kun oli niin pieniä niityllä. Tiedä, mitä ajattelivat, kun lauma heitä lähestyi :-D

Lammashyökkäys

Leipominen espanjajauhoilla

Kovasti olen täällä ollessa kuullut sitä, että ei espanjalaisista jauhoista onnistu suomalaisen pulla tekeminen. Moni kokeillut ja moni sanonut samaa. Ja käyttävät suomijauhoja joita saa suomikaupasta. No, piti sitten tehdä focacciaa aiemmin mainittuun naapurijuhlaan.

Tutkin jauhohyllyä ja huomasin jauhojen olevan vähän eri tarkoituksiin. Olin hieman isommassa kaupassa, jossa oli valinnanvaraa. Jauhoja oli friteeraamiseen (joka täällä tosiaan yleistä) ja yleiseen käyttöön. Sitten näin sarjan, jossa oli merkinnät W>100 fuerza, W>200 fuerza ja W<300 fuerza. Tuo paketti, jossa oli W<200, oli nimeltään Repostería ja kuvassa leivonnaisia. Jotenkin päättelin, että tuo fuerza, joka on voima, voisi tässä kohden olla sitko. Nyt en muista, mikä tuossa W<300 kuvassa oli, mutta jotain, mikä ehkä olisi vielä enemmänkin vaatinut sitkoa.

Päädyin siis tuohon Repostería pakettiin.

Hiivan ostaminen oli myös oma juttunsa. Tiedän kyllä, että täälläkin tuorehiivaa. Katsoin ensin kuivahyllyn, kun sattumalta olin kohdalla. Leivinjauheita eli levadura on kyllä vaiks mitä ja yksi olikin leivän kuvalla varustettu. Luulin jo löytäneeni kuivahiivaa, mutta sisälti maissijauhoa. Ei siis sittenkään. Päädyin etsimään tuorehiivaa. Etsin juustohyllyn ja jogurttihyllyn. Maidot myydään täällä lämpimästä. Juu eikä löytynyt. Myyjiltä kysyttyä hiiva löytyi panaderiasta eli leipähyllyistä. Siis kylmästä, koska kaupoissa myydään kakkuja kylmäaltaista. Loogista ;-)

Mutta siis uskallan kyllä korvapuustejakin tehdä espanjalaista jauhoista, kun vaan valitsee tuon w<200.

Täydelinen foccaccia lopputuloksena

Malagan Itäpuolen seikkailut

Ystäväni oli täällä viettämässä pitkää viikonloppua ja seikkailimme sunnuntaina Malagan itäpuolelle alueille Torrox, Almunecar (piru, kun en osaa tehdä espanja-ännää koneella) ja Nerja.

Malagan länsipuoli eli missä asun on oikeaa turistialuetta, jota moni karsastaa liian turistimäärän takia. Kuitenkin, jos Andalucia kiinnostaa tai Granada, löytyy todella kivoja paikallisempia kyliä länsipuolelta. Niihin ei taida kovin moni matkatoimisto järjestää matkoja. Muutama tuttuni täällä asuukin juuri tuolla puolen Malagaa.

Maisemakin muuttui enemmän maanviljelykseen hedelmäpuineen.

Kävimme Nerjassa, jota kehutaan todella hienoksi. Ehkä emme löytäneet oikeaa paikkaa, koska mielestämme se ei kuitenkaan ollut kovin erikoinen.

Suosikkipaikoiksi nousi Almunecar ja Benagalbón.

Nerjan rannikkoa.

Almunecar, jossa hyvin rauhalista tähän aikaan. Vain muutama turisti.

Almunecarin pikkukujia.

Lisää pikkukujia.

Ja vielä kerran pikkukujia.

Kahvittelut Almunecarin rannalla.

Torrox costan majakka.

Torrox costan turisti söpöilee.

Torni, jota koko rannikko on täynnä. Vanhoja vahtitorneja Euroopan rajalla.

Auringonlaskun aikaan Benagalbónissa.

Benalgalbónin rauhallinen rannikko. Todella kaunis ranta.

Hay churros?

Tämä kysymys jäi mieleeni jo 15 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran opiskelin espanjaa. Tärkeä kysymys: Onko teillä churroja? Churrot ovat munkin tapaisia herkkuja, jotka aina paistetaan vain tilauksesta. Eli ne tulevat lämpiminä, jopa kuumina pöytään. Ne syödään joko sokeriin tai suklaakastikkeeseen dipaten. Kumpikin toimii. Kun churroja tilaa, riittää yksi annos hyvin kahdelle. Ainakin niissä paikoissa, jossa näitä on tullut testattua. Sen verran isot churroannokset ovat.

Yleensä niitä syödään viikonloppuisin aamupalaksi (kyllä, espanjalainen aamiainen ei ole yhtä runsas kuin suomalainen) tai iltapäiväkahvin kanssa.

Itse tykkään, moni ei, kun ovat uppopaistettu. Mä olen epätyypillinen naikkonen ja tykkään rasvassa paistetusta ja uskallan vielä sen myöntääkin :-)

Espanjanherkut, churrot

Naapurijuhlat

Suomessahan naapureita ei oikeastaan edes tunneta, ainakaan isoimmissa kerrostaloissa, ainakaan Helsingissä. Täällä taloyhtiö käsittää 10 taloa, joista jokaisessa on 20 asuntoa. Osa asunnoista on sellaisia, joita vuokrataan lyhyeksi aikaa esim. viikoksi, osa pidempiaikaisille (kuten minä) ja osan omistaa ihmiset, jotka ovat joko täällä pysyvästi tai käyvät lomilla.

Tässä talossa suurin osa on omistajia, jotka eivät vuokraa asuntoja eteenpäin. Kokoaikaisia tosin on vain muutaman, minä mukaan lukien, meitä taitaa olla neljä tai viisi. Muut sitten menevät edestakaisin kotimaan ja Espanjan väliä. Hyvä tuuri, silloin ihmiset pysyvät samoina.

Viime viikoilla on muutama tälläinen edestakaslentäjä tullut paikalle. Siitä naapurini sai idean pyytää kaikki altaalle lauantaina juhlimaan ja tutustumaan toisiinsa. Nyyttäriperiaatteella.

Ihmisiä oli Englannista, Hollannista, Ranskasta, Belgiasta, taas Englannista, ja taas Englannista, Unkarilaiset pistäytyivät ja Suomesta yksi :-)

Kieli vaihtui ranskasta englanniski ja hollanniksi sekä espanjaksi. Kielten sekamelska! Oppivat porukka ensimmäiset suomalaiset sanat: hei ja moi.

Herkkupöytä

Pidimme siis juhlat :-) Ihan vaan meille. Minä tein focacciaa ja vein mansikoita ja kermavaahtoa. Ranskalainen mies teki itse tosi hyvää pizzaa, oli napostelulautanen ja pieniä voileipiä. Viiniä, bisseä ja sangriaa.

Huippupizza tuoreista tomaateista.

Oli ihan superhausta iltapäivä ja alkuilta. Oltiin, kunnes tuli piemää eli puoleen kasiin asti. Ihana olla talossa, jossa tuntee ihmiset.

Naurua joka kielellä!

Se mikä täällä on myös erilaista, on se, että kun kuljen pihalla ja näen jonkun ikkunassa en käännyt vaivaantuneena pois vaan vilkutetaan ja tervehditään. Se ei tarkoita, ettei olisi omaa yksityisyyttä, mutta on kyllä ihana olla naapurien kanssa hyvää pataa.

Muutenkin voi mennä altaalle, jos siellä on naapureita. Ihan vaan viettämään aikaa. Ihanaa, kun tulee lämmin ja ihmiset on enemmän ja enemmän pihalla!

Ja on naapureista apuakin. Oveni jumittui juhlien päätteeksi, kun parvekkeen ovi oli auki. Kiitos ilmanpaineen. Siinä sitten heivattiin lopulta Anni parvekkeelle, että sain oven sisäpuolelta auki. En olisi parvekkeelle ilman nostovoimia päässyt :-D

Sumun yllä

Yksi aamu kun heräsin ja menin Vilja-koiran kanssa ulos, oli edessäni upea näky. Täällä tuttu tapahtuma, mutta suomalaiselle uusi ihmetys. Täällä oli muutama lämpimämpi päivä, noin +20 ja yöt kuitenkin reilua kymmentä. Ja vesi on vielä jäätävää. Siitä yhdistelmänä syntyi sumu. Asun itse 140 metrin korkeudella merenpinnasta, joten täällä paistoi aurinko ja sain ihailla sumumassaa yläpuolelta. Näytti, että koko Fuengirola on sumun peitossa, kuten Rivieran ja Calahondan rannikko. Näitä kuulemma esiintyy paljon tässä kesän alkupuolella. Eli jatkossakin saa näitä ihailla.

Los amigos

Saan välillä Suomesta kyselyitä, onko täällä helppo tutustua ihmisiin ja kenen kanssa täällä aikani vietän. Viljan kanssa toki. Ja naapurin hevosta pussailen. Mutta on täällä ihmisiäkin.

Tietenkin Hannan kanssa tulee vietettyä aikaa useampikin kerta viikossa ja lähes päivittäin yhteydessä. Tallilla, jossa käyn, on myös muutamiakin suomalaisia, joista tullut hyviä kavereita. Ja tietty itse tallin omistajatkin lasken ehdottomasti ystäväporukkaan :-)

Mutta sitten muut ja miten heihin täällä onnistuu tutustumaan.

Kävin Marbellan yliopistolla joskus reilu kuukausi sitten selvittämässä, voisinko opistkella siellä jonkun vapaaehtoisista kursseistani. Toki kyllä. Kymmenen viikon kurssi tosin maksaisi 20 000 euroa, joten ehkä joku toinen kerta (sit kun se lottovoittoa lottoa harrastamattomalle joskus tulee). Mutta oli hyvä reissu muuten. Odottelin aulassa, kun reipas nuori nainen Q pelmahti paikalle ja alettiin jutella. Selvisi, että asumme kumpikin samalla kylällä. Harvinaista, koska "kaikki" asuu Marbellassa, Malagassa tai Fuengirolassa. Siitä alkoi siis se ystävyys. Hänen kauttaa tutustuin brittiläiseen Julieen, jota en vielä hyvin tunne, mutta tarkoitus on La Calan tyttöjen kanssa mennä syömään, kun vähän lämpiää ja ulkonakin viitsii istua.

Sitten lähellä asuu suomalainen miekkonen kahden koiran kanssa ja joiden kanssa lenkkeillään tässä lähivuorilla. Ei tarvitse aina siis ihan yksinään kävellä. Tai no harvoin, aina melkein johonkin törmään ja täällä lähes aina jäädään juttelemaan.

Koirapuistossa saa aina harjoittaa espanjaa ja hyvänpäiväntuttuja on jo sielläkin.

Yksi kultaisnoutajakasvattaja on jo tavattu ja tarkoitus olisi harrastaa hieman heidän kanssaan, kunhan joutaa. Mañana :-) (JES! Espanjalainen ñ löytyy vihdoin! Kun vaihtaa näppäimistön espanjaan, on se ö-kirjaimen takana)

Muutama viikko sitten kävin Malagassa Internations-tapahtumassa. Se on järjestö, joka kokoaa maassa asuvia eri kansalaisuuksia yhteen. Toimii siis todella monessa maassa. Kävin tapahtumassa, jossa tutustuin kolmeen kivaa naiseen, joita varmasti tulee tavattua, kun saa itsensä taas tapahtumaan (lue: viitsii/jaksaa ajaa Malagan keskustaan illalla). Tapasin siellä myös ukrainassa syntyneet, kanadassa pitkään asuneen miekkosen, jonka kanssa totesimme opiskelevamme samassa koulussa espanjaa, sattumalta peräkkäisillä tunneilla. Tapasimme sitten kahvilla tuntien jälkeen. Hän totesi heti, että olisin hyvää pataa hänen tyttöystävänsä kanssa.

Tänään sitten vihdoin tapasimme porukalla. Menen heidän kanssaan Benalmadenan luomumarkkinoille. Hekin kiinnostuneita ruasta. Sitten seuraan liittyi ukrainalainen nainen. Kahvittelimme ja hengasimme torilla. Sitten seuraan liittyi vielä espanjalais-singaporelainen pariskunta. Miespuolinen espanjalainen olikin asunut vuoden Suomessa! No juttua tietenkin riitti koko porukassa. Päädyimme vielä yhdessä lounalle Torremolinokseen koko porukka. Ihan huippupäivä!

Jotenkin täällä tutustuminen on helppoa. Suomessa olen aina ollut vähän sellainen, että en halua tuputtautua toisten seuraan. Tuntuu itsensä tyrkyttämiseltä. Välillä vaikea sopia joukkoon, kun oleminen monessa seurassa saattaa olla vähän kuppikuntaista. Täällä jotenkin hengailu on luonnollista ja kaikki otetaan mukaan tosi mielellään. Tykätään selvästi hengata isoimissa porukoissa.

Silti täytyy sanoa, että ikävöi Suomesta mitään. Paitsi YSTÄVIÄ <3 Voin kertoa, että päivittäin olette varmasti kaikki mielessä <3

50 shades of pink

Kevät tulee ja yritän saada asunnon vahvaa punaista siirtymään johonkin muualle. Punaiset sohvatyynyt ovat saaneet jo lähteä ja harmaata tuli tilalle. Mutta se on liian synkkää mulle. Täytyy saada väriä.

Tänään käväisin La Canadassa. Piru, vinkatkaa nyt joku, miten saan sen espanjalaisen n:n? Tuo on siis iso ostari, tosin siellä on vain pari sisustusliikettä. Ihana matto löytyi, joten punainen paksu matto päätyi rullalle vierashuoneen sängyn alle. Se löytyi Habitatista.

Linssilude paikalla, hyvin sopii sävyihin.

Ja yksi ihana tyyny, joka taas tosi kivasta liikkeestä, jossa olen käynyt ennen Miramarissa. Se liike on portugalilainen A Loja do Gato Preto.

Hieman väriä harmaan keskelle.

Hieman on kyllä feng suit sekaisin, kun näitä värejä pikku hiljaa lisäilee ja muuttelee valmiiksi sisustettuun asuntoon. Nuo espanjalaishenkiset hyvin tummanpuhuvat punaiset taulut on kyllä murheengryyni. Mihinköhän ne piilottaisi? Tai onkohan niiden taustaseinä ihan eri värinen kuin muualta. Kääks. Ehkäpä vaan eletään feng suit sekaisin.

Tarjolla tapaksia

Kalankäsittelykurssista innostuneena halusin vielä saman järjestäjän Tapas-kurssille ja mahduin mukaan. Yksi lauantaipäivä käytettiin siis tapaksien valmistamiseen. Noin kymmenen hengen ryhmä teki laskujeni mukaan 18 eri tapasta. Niin ihania! Muutama ohje oli itselle tuttu jo kalankäsittelykurssilta. Kuten täällä herkkuni Boquerones eli pienet kalat, jotka on jauhoitettu ja friteerattu.

Jokainen valitsi, mitä haluaa tehdä ja itse tein Patatas agrugadas con salsa de mojo eli kurttuperunat ja mojo-kastike. Tämän lisäksi höyrytin ja gratinoin sinisimpukoita. Näistä ohjeet tulevat ruokablogini puolelle.

Kuvat saavat kertoa nyt enemmän.

Tästä homma lähti, ihanista raaka-aineista. Naposteua varten oli varattu
juustoa, oliiveja ja jamon serranoa.

Pinaatti pinjansiementen kanssa, josta kuva alla oli todella hyvää. Täytyy tehdä itse joku kerta niin saan siitäkin ohjeen blogiin. Oikealla oleva pipirrana oli kasviksia ja tonnikalaa, todella hyvää sekin.

Pinaattia pinjansiementen ja rusinoiden kanssa (NAM!!) ja pipirrana.

Helppo ja näyttävä herkku on gratinoidut sinisimpukat. Gratiiniin voi laittaa vaikka mitä,

mä tein omasta päästäni tuon paprikasta. Tosin kalankäsittelykurssi antoi jo vähän osviittaa.

Gratinoiden sinisimpukat a'la Anni. Ohe tulee ruokablogin puolelle.

Andausian tapaspöytää kuuluu friteerattuja ruokia. Tässä munakoisoa,
rapuja ja valkoista kalaa.

Herkkujen herut :-) frittitaikinan salaisuus on olut.

Oikeaoppiseen tortillaan eli perunamunakkaaseen ei keitetä perunoita vaan ne kypsennetään pannulla oliiviöljyssä. Ainoa oikea tapa tehdä tämä. Mausta kyllä huomaa eron.

Tortilla Espanola - oikeaoppisesti

Kurttuperunat mojo-kastikeella oli mun tekele ja taustalla flamengomuna. Kaunis ja värikäs ruoka ja itseasiassa aika hyväkin.

Flamengoa ja kurttuisia perunoita.

Tapaspöytään kuuluu erilaisia salaatteja. Tässä muutaman salaatintapaiseksi luokiteltava. Ropas Viejas eli vanhat vaatteet ja marinoidut herkkusienet. Ropas viejas nousi mun suosikiksi. Ohje tulee, kun sen itse jossain vaiheessa teen.

Vanhat vaatteet ja sienet.

Keittiö on kodin sydän

Tervetuloa keittiööni, where the magic happens. Keittiö on tärkeä paikka foodielle. Siellä tapahtuu herkkujen laittoa ja reseptien testausta. Ruokabloginihan löytyy täältä. Kiirettä pitänyt, mutta jonossa on blogeihin kyllä sisältöä. Yritän tässä petrata taas :-)

No siis takaisin taas keittiöön. Keittiö on pieni. Hyvin mahtuu yksi henkilö kokkailemaan. Mutta pieni myös säilytystiloiltaan. Vain yksi pieni kaappi kuivatavaroille. Yksi alhaalla oleva astiakaappi ja yksi laatikosto. Lavuaarin alta toki löytyy tilaa, mutta eipä sinne mitään ruokaa tai astioita halua laittaa.

Iso plussa iso ikkuna.

Osa kuivatarvikkeista ja astioista saa toimia sisustuselementteinä.

Tilaa keittiössä vie sellaiset, joihin Suomessa ei ole tottunut keittiössä: lämminvesivaraaja ja pesukone.

Isot kaapit täynnä muuta kuin tilaa.

Jääkaappi ja pakastin ovat hyvät ja isot, vievät toki tilaa. Espanjan keittiöt ovat vähän kauttaaltaan joko liian pieniä tai liian suuria. Yhdessä katsomassani asunnossa oli muuten sama pohja, mutta keittiö yhteydessä olohuoneeseen. Ja se olisi tässäkin ollut kivempi ratkaisu. Mutta menee ihan hyvin.

Keittiöstä näkymä etupihalle ja talven vihreyteen.

Ruoan kyllä valmistuu eli ihan sopiva käyttötarkoitukseensa :-)

Espanjaa espanjaa

Mielestäni, jos asuu toisessa maassa, pitää osata kyseisen maan kieltä. Täällähän se ei olisi lainkaan pakollista, koska englannilla ja suomella kyllä pärjää. Siis kaupoissa ja asioilla. Mutta itselläni on halu myös tutustua oikeasti paikallisiin ja elää paikallisena. Heh, niin paikallisena kuin blondi vaan pystyy :-D  Sitä varten tärkeää on kieli. Täällä todella harva paikallinen puhuu englantia, se ei ainakaan kovin hyvin onnistu.

Käymme ystäväni kanssa espanjantunneilla joka torstai. Se on auttanut jo kovasti eteenpäin, vaikka opiskelua on takana noin kuukausi. Puolitoista tuntia kerrallaan puhumme vain espanjaa ja opettelemme kieltä.

Tänään on ollut suuri askel espanjankielelle. Kävin eläinlääkärissä varaamassa Viljalle leishmaniarokotuksen. Sain kysyttyä asiasta espanjaksi ja vielä ymmärrettyä, miten kolmiosainen rokotus hoidetaan ja mitä se maksaa. Ja aikakin on nyt varattu ensin näyttöön ottoa varten.

Samalla olin hyvin espanjalainen pistäessäni auton kielletylle paikalle hätävilkut päällä. Näin sitä opitaan paikalliseksi. En voi sanoa, että kovin rento vielä olisin ollut auton kanssa, vilkuilin ulos koko ajan, milloin hinuri tulee ja korjaa nykyisen ratsuni pois.

Toinen espanjantesti oli puutarhakauppa. Etsin pieniä kiviä isoihin kukkalaatikoihin. Sain ne hankittua ja vielä keskustelutua milloin tulee aurinkotuolien pehmusteet. Nythän on siis vielä talvi eikä niitä juuri kaupoissa ole. Ja ihanaa palvelua. Kun otan vaan kuvat kukkalaatikoista ja parvekkeesta, auttaa kauppa valitsemaan kukat. Täällä saa edelleen kunnon palvelua eikä tuo palvelu tietenkään maksa mitään lisää.

Ja täällä todellakin arvostetaan kielen puhumista. Puutarhankin täti oli tosi iloinen ja kyseli lisää ja auttoi haastavimmissa sanoissa. Kukaan ei jurnuta että kielioppi voi olla päin seiniä. Kivaa!

Vierailuhuone

Pääsemme kotiesittelyssä vierashuoneeseen eli paikkaan, jossa majoitut, jos vieraakseni olet tulossa. Ihanaa, että niin moni tulee <3

Halusin kahden makuuhuoneen asunnon ihan sen vuoksi, että saan vierashuoneen. Onhan se ihana mahdollisuus saada ystäviä kylään ja pystyä kutsumaan ystävät luokseni. Siihen vaan tosiaan tarvitaan huone. Huone on juuri sopiva ja sopiva kahdelle hengelle. Kesällä vielä mukavaa, että vierashuone on varjon puolella. Ei välttämättä siten olen ihan asunnon kuumin paikka.

Tässä näkyy myös vaatekaapit, jotka onnettomalla vetokyvyllään
ovat ihan ok näköiset.

Nukkumapaikat vierailleni

Sama tyyli jatkuu vierashuoneessa eli vaaleat puukalusteet. Bloggasin tosin kuvista ruman värikkään rottinkihyllykön ja ikiaikaisen pikkutelkkarin. Ehkäpä saan ne ängettyä vielä varastoon kamalien valkoisten pikkulipastojen seuraksi. Muuten oikein kiva pikkuhuone. Tervetuloa, toivottavasti viihdytte :-)