Kylmä ja miten tiivistät itsesi oven ulkopuolelle

Siis ei täällä ole lämmin. Aurinko kyllä paistaa, mutta Espanjan tammikuu on kylmä. Silti, parempi kuin Suomen pakkaskeli ja pimeä.

Mutta Suomen asunnot ovat kyllä ehdottomasti lämpimämpiä, minkä vilukissa joutuu tunnustamaan. Sisälämpötila tähän aikaan vuodesta ei parane vaihtamalla. Onneksi asiasta oli tieto, joten lämmintä vaatetta on pakattu mukaan. Se auttaa melkein.

Talo on kivitalo marmorilattioilla. Asiaa ei helpottanut se, että tämä oli kuusi viikkoa tyhjillään. Seinät on ehtineet viilentyä oikein kunnolla. Paljain varpain sattuu astua marmorille.

Siis onhan täällä lämmitys. Ihan keskuslämmitys koko asuntoon. Mutta eihän niitä täällä kukaan käytä :-D Kaikki värjöttelee mieluummin kylmässä. Eikä siihen ole ihmeempää syytä kuin että sähkö maksaa ihan tolkuttomasti. Ja 92 neliön lämmitys tuntuu tyhmältä. Varsinkin kun toinen vessa ja vierashuone ovat tyhjillään.

Sisällä siis vaan pukeudutaan. Ja poltetaan kynttilöitä. Tehdään uuniruokaa. Juodaan viiniä. Ja teetä. Ja kahvia. Oleskellaan filtin alla ja pukeudutaan yli polven villasukkiin. Yöllä nukun kahden täkin alla kunnon yöpuvussa, mutta nukkuupahan raikkaassa ilmassa yhdeksän tuntia ihan helposti.

Onneksi täällä on myös ystäviä, jotka osaavat vinkata käytännönasioita. Kylppärihän on ihan yhtä kylmä kuin muu asunto eli siis noin +15-18 astetta. Kamala mennä suihkuun ja varsinkin tulla pois. Vinkkinä oli pikku lämmitin, jolla lämmitetään kylppäri sopivaksi ennen suihkua. Toimii mainiosti.

Ystäväni lämpöpuhallin

Yksi sisäilman lämpöön vaikuttava tekijä on tietenkin ovet ja niiden vetoisuus. Parvekkeenovet ovat ihan ok eikä niistä vedä suoraan läpi. Verhot ei heilu lainkana. Mutta ulko-oven joka välistä näkyy ihan suoraan päivänvalo. Ystävien vinkkinä tietenkin ovien tiivistäminen.

Kun eilen myrskytuuli tuli suoraan pohjoisesta eli suoraan oveeni, lähdin äkkiä kauppaan ostamaan tiivistettä. Ja löysin ihan mistä ajattelinkin. Äkkiä kotiin ja ovi tiiviiksi. Oven jouduin paiskaamaan vähän enemmän kiinni, että meni. Mutta tiivis oli. Ei näkynyt valo, ei käynyt veto ja tuulen suhinakin vaimeni.

Sitten tuli koiran kanssa uloslähtö. Ovi aukesi niin huonosti, että luulin jo jääneeni asunnon vangiksi. Mutta kunnolla nykäisemällä ovi aukesi. Huh. Sitten ovi kiinni, meni taas niin ihana tiiviisti. Ovi lukkoon naps naps ja lenkille.

Palasin kotiin juuri kun pimeys laskeutui. Avasin lukot naps naps. Mutta viimeinen pikkunaps ei tullutkaan. Avain ei kääntynyt viimeistä napsua. Ei vaikka miten yritin. Vedin ovea, työnsin ovea, työnsin oikealle ja vasemmalle. Kirosin ja tein kaiken uudelleen. Kaikki suunnat kokeilin ja ei mitään. Lukkoon se meni edelleen. Onneksi oli puhelin mukana, joten soitin ystävälle, joka asuu onneksi ihan lähellä. Hän sitten tuli apuun. Laitoin jo varahälytyksen tallille, joka myös on lähellä. Sitten viimeinen koitus toinen vetää ovea ja toinen kääntää avaimesta varoen ettei se katkea. Ja sitten se pieni ja odotettu avaimen napsaus kuului. Ovi aukesi!! Ei autanut kuin repiä hienot tiivisteet pois. Onneksi tuli testattua, jos leikkaa tiivisteen puoliksi, ovi taas toimii. Nyt ylhäällä ja vasemmalla on tiivisteen, mutta saranapuolelta ne puuttuu kokonaan. Valo näkyy taas ovesta. Ja sateisena päivänä veden lorina kuuluu. Eli uutta tiivistettä, kunhan viitsii kauppaan lähteä.

Harva sitä itsensä ulkopuolelle tiivistää :-D

Loppu hyvin, kaikki hyvin.