Muutoksia muutenkin

Ja tänään tapahtui jotain odottamatonta. Ihan yhtäkkiä. Vähän export ja sitten vähän import. Ja blogi päätyi Wordpressiin. Uusi osoitteemme jatkossa on: https://paraneekovaihtamalla.wordpress.com

Tervetuloa jatkamaa lukemista sinne!

ps. vanhojen kuvien kanssa vielä "hieman" tekemistä. Älä hätkähdä.

Asuntokauppafiiliksiä

Kahden vuorokauden kuluttua asuntokauppa on tehty. VIHDOIN! Ensin heinäkuusta asti jännitystä, onko asunto mun. Sitten viimeinen kuukausi ollut paperisotaa. Täällä siis kaikki asunto on verrattavissa Suomen kiineistökauppaan. Lisäksi on paljon tarkistettavaa, koska useampi asuntoon liittyvät kulu on asuntokohtainen, ei omistajakohtainen. Tätä varten on siis hyvä palkata apua (gestoria tai lakimies) selvittämään asunnon taustat.

Niitä on ollut:
- kaupungin maksut, jolla katetaan esim. roskahuolto
- vesilaskut
- sähkölaskut
- taloyhtiön vastike ja mahdolliset velat
- muut velat
- asunnon oikein tehty rekisteröinti

Sitä paperin määrää, mitä piti toimittaa gestorialle.

Omalla kohdalla asiat olivat helppoja, koska teen kauppaan naapureiden kanssa, jotka ovat mukavia ja heillä kaikki mahdolliset paperit tallessa ja kaikki hyvin hoidettu. Ainoa ylläri heille oli kaupungin maksut. Siitä ei yleensäkään lähetetä mitään laskua kotiin vaan se käydään maksamassa kerran vuodessa kaupungintalolla (oih, niin nykyaikaista). Kukaan ei heille ollut kertonut tästä eli mistäs sitä voi asiasta tietää. Nyt vasta oli soiteltu perään ja ihmettelivät mikä se on. Asuntokaupan aikana sekin selvisi ja he kävivät asian hoitamassa heti seuraavana päivänä. Ylläri tuli esiin viime viikolla, kun selvisi, ettei kyseistä maksua ole maksettu sitten vuoden 2008 eli jo ennen nykyisiä omistajia. Heille oli joku "unohtanut" asiasta kertoa. No, ei ole minun murheeni, mutta inhottava useamman tuhannen euron lasku nykyisille, jotka toki lakimiehen avulla tulevat olemaan yhteydessä myyjään. Joka onneksi pankki.

Tällä hetkellä asiat näyttäisivät olevan kunnossa. Minulla tiedossa summa, josta käyn tilaamassa chekin pankista. Täällä ei onnistu tilisiirto. Kaupat tehdään Notariaatilla ja siellä pitää olla chekki mukana. Muuten on käytännössä mahdotonta esittää, että on maksanut summan. Lisäksi chekkiä kirjoitetaan veroista ja muista maksuista.

Pari päivää ja tämä osuus on stressattu.

Mielenkiintoista kyllä tehdä kauppaa maassa, jossa kaikki tuntuu toimivan eri tavalla. Kuten Suomessa useampi vuosikymmen sitten :-D

Vesisade espanjalaisittain

No nyt on sitten satanut. Viime syksy selvittiin muutamalla vesipisaralla. Nyt onkin erilainen syksy. Luin joku viikko sitten lehdestä, että täksi syksyksi luvataan lämmintä mutta sateista syksyä.

Ja kun sataa, niin sitten sataa. Tänään on ollut kyllä ihan Suomen kesä. Eli reilu +20 astetta, mutta sataa ropisee. Aurinko kyllä vähän yritti pilkahdella.

Sadevaroituksen on annettu monena päivänä. Mutta sateen on myös todella paikallisia. Vuoret ja meri halkovat pilviä. Tänään illalla merelle näkyi salamia ja meillä itseasiassa juuri nyt aika kuivaa. Pitkälle lenkille ei uskalla kuitenkaan läheä, koska hetkessä saattaa tulla ryöppy niskaan.

Pahinta sateessa on tulvat. Täällä ei ole sellaista viemäriverkostoa kuten maassa, jossa sataa hieman useammin (lue: Suomessa). Tulvat vievät autoja mennessää ja valitettavasti välillä ihmisiäkin. Eli pitää hieman katsoa missä kulkee. Itse asun niin hyvässä kohdassa, että vesi menee vaan tien vieruksia alas eikä yläpuolella ole paljoa, mihin vesi kerääntyisi ja tulisi ryöppynä alas.

Viemäriverkosto saattaa tietenkin myös kärsiä tulvimisesta. Jossain täällä päin on vesi muuttunut ruskeaksi. Kirjoittivat, että näin tapahtuu juuri kovien sateiden jälkeen. Saattaa vielä bakteerejakin päästä vesijohtoverkostoon. Mutta sama homma kuin tulvien kanssa tässä mun kotipaikalla. Eipä tosiaan juuri pääse tulvimaan, kun asuu ylhäällä ja meidän vesitorni vielä ylempänä.

Toinen paha juttu, mikä koskee itseä on vesisateessa ajaminen. Tiedättehän Suomessa mustan jään ja mitä tapahtuu kun alijäähtynyttä vettä sataa tielle. Tulee liukasta. Täällä öljyä ja muita herkkuja on valunut autoista asfalteille useamman täysin kuivan kuukauden aikana. Pientä kemiaa: mitä tapahtuu kun vettä ja öljyä sekoitetaan? Tulee aika liukasta ainetta. No, sitä on sitten tienpinnassa.

Eikä se ole pelkästään autoille. Asfaltti on joltain kohdin todella sileää, että omilla kengillä meinaa olla olo kuin liukkaalla jäällä. Tiet on rakennettu kuiviin olosuhteisiin. Ja laatoitetut portaat...pakko kävellä kuin mummo, ettei liukastu portaissa ja halkaise päätään.

Vesisadepäivät pidetäänkin mahdollisimman vähän ajettuina. Mennään vaan, jos on pakko. Tänään olisi ollut illalla työpalaveri, mutta siirrettiin suosiolle keskiviikolle. Koska sataa. Jotenkin kyllä hih.

Pari päivää vielä isompaa sadetta luvattu. Sitten pitäisi lähinnä ripsiä jos sitäkään. Rutikuiva maa kyllä tykkää ja maatilat, jossa vesi alkaa olla tiukilla. Antaa siis tulla vaan, kyllä me kestetään. On kuitenkin lämmin!

Eilinen kaatosade, jolloin uima-alas melkein tuli
nurmikolle asti. Ukkonen löi koko taivaan valkoiseksi.
Luonnon ilotulitus!

Muuttohommia

Hihiii, muuttopäivä uuteen kotiin alkaa olla lähellä. Eilen vahvistui, että muutto voi olla 25.10. eteenpäin. Muuttohan ei tule olemaan hankala, kun koti samassa rapussa kerrosta ylempänä.

HAH!

Siis onhan se haastava. Täällähän ei ole kuin muutama matkalaukullinen ja täältä ostetut tavarat muutettavana. Mutta se pirun Pelicans varasto Tikkurilassa. Se on nyt kulkeutumassa pian tänne.

Ja siitä se härdelli.

Ensimmäinen osa on, että muutama tavara on hoidossa ystävillä.
Muutaman tavaran taas muutama ystävä ostaa varastosta.
Eli ensin organisoidaan härdelli, että neljä ihmistä pystyy löytämään yhteisen ajan varastolle vielä niin, että yksi kuljetettava tavara on iso ja jonka mitat meni varastetun tietokoneen kanssa.

Osa kaksi on saada se varastollinen tavaraa siirtymään rekkaterminaaliin Vantaalle. No sitä sitten hoitaa yksi yritys. Pakkaa samalla muutaman irtotavaran.

Sitten on kuljetus Mijaksessa sijaitsemaan Terminaalin. Rekka kulkee reittiä viikon.

Sitten vielä täällä päässä järjestettävä kuljetus kotiin asti.

Helppoa kuin heinänteko. Nyt enää on lopulliset päivämäärät lyömättä lukkoon, mutta marraskuun puolessa välissä suurinpiirtein kuorma on täällä. Jipiiiiiii!

Sitten alkaakin sen tavaran myyminen. En ole vuoteen pahemmin niitä kaivanut. Toki muutamia juttuja, mutta ne kaikki 20 laatikkoa. Mitä niissä edes on? Matka kirpputorille siis!

Joku kuva tähän. Olisko se sitten sneak peak uudesta olkkarista täynnä ja sekaisin nykyisen omistajan tavaroita.

Mun olkkari, joka näyttää pienemmältä kuin onkaan.

Freelancer elämää, luonnonkosmetiikkaa Mia Höytö Cosmeticsin kanssa

Kun vaan luottaa elämään ja antaa sen viedä, voi tulla upeita tilausuuksia eteen. Kun asioilla on tapana järjestyä ja luottaa vaan, pitää suunsa ja korvansa auki, ja on rohkea, eteen saattaa tulla hienoja juttuja.

Muutaman hienon yhteensattuman vuoksi ja huippuajoituksen tullessa kyseeseen, eteeni tuli aivan upea tilaisuus alkaa työskentelemään upean, rohkean ja osaavan Mia Höydön kanssa. Mia kehittää omassa yrityksessään laadukasta luonnonkosmetiikkaa. Uskomaton tarina, miten nuori nainen omasta innostukessaan lähtee tekemään jotain omaa. Ja miten upeasti onnistunut ja miten onnekas minä saan olla, kun pääsen häntä auttamaan tuotteiden myynnissä ja markkinoinnissa. Ylpeydellä tulen tuotteiden kanssa työskentelemään.

Kannattaa tutustua tuotteisiin ja vinkki vitosena Hulluilta päiviltä kannattaa poimia jo sisustuselementtinäkin toimivat tuotteet joulupukin kontiin.

Tästä alkaa freelancer-urani. Ainakin kokeilen, miten sitä ihminen voi ansaita elantonsa tekemällä erilaisia itseään kiinnostavia juttuja. Pelko persiissä, mutta hymy naamalla!

Lokakuu toi biitsikelit

Lokakuuta on jo odotettu. Silloin Mijasin rannat aukeavat taas koirille. Koko kesän huhtikuusta asti koirilta on pääsy rannoille. Ihan ymmärrettävää kyllä. Silloin pelkästään koirille merkityt rannat ovat sallittuja ja meidän lähellä niitä on vain Fuengirolassa.

Mutta nyt on lokakuu! Yritän tässä rakentaa perinteen, että menisimme joka sunnuntaiaamu rantakävelylle ja aamukahville. Tänään aikankin alku oli hyvin lupaava. Merikin on vielä sen verran lämmin, että karvakorvat siellä viihtyivät. Varsinkin Maissi-vesipeto rakastaa aalloissa hyppelyä. Vaikka päivä olikin pilvinen, lämpötila nousi edelleen +28 asteeseen ja aamullakin tarkeni ihan lyhyissa shortseissa. Kyllä meidän kelpaa.

Kuvat kertokoot loput aamustamme.

Rallatilaa rannalla! Maissin juoksunäyte.

Rajuja leikkejä aamutuimaan.

Pulikoijat.

Kahvittelun ajaksi täytyi rauhoittua.

Hiekkanenä <3

Vuoristorataa kenkäkaapin suurennukseen

Elämähän on yhtä vuoristorataa. Tällä hetkellä tuntuu hieman päässä ja vatsanpohjassa, vauhti on päätä huumaava. Elämässä mennään ylös ja alas. Juuri sanoin muutama viikko sitten jollekin, että hieman pelottaa, milloin kolahtaa, kun on mennyt vähän turvan hyvin jo vuoden verran. Silloin alkaa vaunun kyydissä todellakin pelottaa.

Tänäaamuna yhtään aavistamatta kurvailin Marbellaan tietämättä, että edessä on tiukka kurvi. Pääsin töihin ja about suoraan kulmahuoneeseen. Taloudellinen tilanne on paha. Minun täytyy antaa sinun mennä. Kriiiiks sanoi vuoristoradan vaunu ja syöksy alkoi.

Mitä tapahtui? Juuri kirjoitettu vakituinen työsopimus? No, näenhän minä kuitenkin yrityksen numerot jatkuvasti. Olenhan jo kuukauden nähnyt, että työni on muuttunut muuksi kuin markkinoinniksi. Kanada palkkasi oman mainostoimiston. Last in, last out. Yllätys, kyllä. Yllätys, ei.

Näin jälkikäteen pomoni käyttäytyi oudosti muutaman päivän ajan.

Kollegat olivat ihmeissään. Kommentteina wtf. Olipa taas kerran ihmisillä vaikea uskoa. Näin uraorientoituneen pomoni itkemässä. Ei tehnyt irtisanomsista ensimmäistä kertaa, mutta pahinta kuulemma, kun joutuu tekemään sen erinomaiselle työntekijälle. Käskyt tulevat ylempää. En ole ikinä saanut niin hienoa työtodistusta, vaikka jokainen niistä on ollut todella hyvä.

Kaksi kenkää vuodessa, yrittäkääpä parempaan ;-)

No mutta. Elämä on. Itkua väänsin työkavereiden takia. Oikeasti olin aivan mahdottoman hyvän, kivan, mukavan ja taitavan tiimin kanssa töissä. Tosin, ihmiset eivät katoa ja näemme varmaan jo ensi viikolla. Viestejä kulkee, että ikävä on ja ikävä tulee <3 Niin lyhyessä ajassa ehti muodostua upeita ihmissuhteita.

No mutta. Elämä on. Onneksi taloudellinen tilanne on vakaa ja pystyn elämään muutamia kuukausia panikoitumatta. Täällähän työkkärissä on vuoden karenssi. Työpaikka joutui tosin maksamaan minut ulos, joka oli yllättävän iso summa siihen, miten vähän aikaa töissä ehdin olla.

Mutta suunnitelmia on jo kovasti työn alla. Paljon on haaveita ja loppujen lopuksi kaikella on tarkoituksena. Nyt jo katsoa viikon taaksepäin ja mietin keskuteluja, mitä on tullut tehtyä. Uskon taas siihen tuttuun kohtaloon, jonka avulla olen tätä elämää elänyt ja jatkan sen elämistä.

Tänään otetaan iisisti. Kuten työkaverit sanoivat "Freeeeedoooooom!"

Ja miten tätä juhlitaan :-D

Jos ahneella on p..kainen loppu, mitä on laiskalla

Niin, olen opiskellut ylempää AMK tutkintoa töiden ohella kaksi vuotta ja risat. Opiskelu johti aikoinaan opintovapaaseen, minkä siivillä päädyin Espanjaan. Opintovapaan aikana kirjoitin 70-sivuisen lopputyön ja suoritin loput pakkolliset kurssit ja yhden vapaaehtoisen. Opintovapaan piti loppua vasta elokuun loppuun, mutta onnistuin saamaan töitä Espanjassa huhtikuussa, joten se ihana aika päättyi siihen. Jäljelle jäi kaksi viimeistä vapaaehtoista kurssia.

Onneksi ne saa suoritettua lukemalla kirjoja ja kirjoittamalla esseitä.

Mutta mitä tapahtuu, jos laiskottelee pari kuukautta.

Yhtäkkiä tajuaa, että opiskeluoikeus loppuu tähän lukukauteen. Viimeinen kurssin palautus on 15.12. mennessä. Se on yksi iso KÄÄÄÄK!

Ihan kuin tässä ei olisi pari muutakin muuttujaa, mitkä pitäisi saada hoidettua samalla aikataululla. Tai no hieman ehkä jopa nopeammalla.

Tässä näin syyskuun lopussa on  vielä kolme kirjaa kahlaamatta ja kolme esseetä kirjoittamatta. Eli mielestäni laiskalla on ihan yhtä paskainen loppu kuin ahneella.

Näillä mennään...

Tapahtui kerran heinäkuussa

Eräänä heinäkuun päivänä olin kastelemassa lomalla olevien naapurien tomaatteja. Yhtäkkiä viereiseltä parvekkeelta ilmestyi pää parvekkeen seinän yläpuolelle. Pää kuului saksalaiselle naiselle, joka alkoi huutamaan, että autoni on heidän autopaikallaan.

Siinä ensimmäisenä selitin, että ei, ei ole minun, on näiden ihmisten, jotka ovat juuri lomalla. Kerroin myös, että meillä ei olla niin tarkkoja, mihin auto parkkeerataan hallissa, kun tilaa on. Ihmettelin, miksi se nyt on niin suuri ongelma.

Sitten ilmestyi pää numero kaksi. Toinen saksalainen nainen tuli mukaan keskusteluun. Hän puhui jo paremmin englantia ja osasi selittää ongelman. Koska naapurien auto on heidän paikallaan, he eivät saa skootteria ulos varastosta. Ahaa, no se selittää, miksi tässä on ongelma. No eipä muuta kuin pahoittelua, koska asialle ei juuri voinut mitään tehdä.

Siinä sitten lopulta naurettiin ja sitten tuli kuolematon lause. Heille on juuri tulossa kiinteistövälittäjä käymään katsomaan asuntoa, koska ovat laittamassa sitä myyntiin.

Jaahas, kiinnostavaa.

Siltä seisomalta kävin katsomassa asunnon ja totesin, että tämä on se. Täydellisellä maisemalla , täydellisillä naapureilla ja täydellisen passelilla kokoonpanolla varustettu asunto. Siitä alkoi muutaman kuukauden kokonaisuudessaan kestänyt sähköpostineuvottelu Saksaan jo palanneiden omistajien kanssa. Hinnasta ja muusta.

Eräänä syyskuun päivänä saksalainen pariskunta saapui jälleen La Calaan. Paria päivää myöhemmin asiasta oli sovittu ja papereita kirjataan tulevalla viikolla.

Kaiken pitäisi olla selvää ja voin kertoa, että olen onnellinen.

Näkymä uuden kodin parvekkeelta. Välimeri, Mijas Pueblo,
Sierra Nevada...

Maissi 6 kk

Terkkuja Maissilta! Tai Maissikakulta. Tai Maissimakkaralta. Hän on tänään suurin koira, jo 6 kk.

Ja mitä Maissille kuuluu:

Maissi on melkein saman korkuinen kuin Vilja, enää ehkä sentistä kiinni.
Maissi näyttää silti edelleen vauvalta.
Maissi ei enää pissaa sisälle yöllä lainkaan.
Viikon aikana päivälläkään enää yhtenä päivänä. Tänään.
Maissi pisaa jo välillä muualle kuin keskelle tietä.
Kakka edelleen vain keskelle tietä. Omituinen tyyppi.
Saa nähdä ihmetteleekö klo 10, kun iltaruokaa ei tule. Maissi siirtyi ison koiran tavoille syömään vain kaksi kertaa päivässä.
Maissi suoriutui hienosti ensimmäisestä koiranäyttelystä. Toinen on jo suunniteltu. Maksettu.
Maissi rakastaa meressä uimista.
Maissin kavereita on Hanna-ystävän koirat Frida ja Jeppe. Naapurin Bonny, kunhan Bonny saa ensin haukuttua Maissin päin naamaa. Naapurin Jecky Jack Russeli. Velipoika Billy. Naapuripaimenen espanjanmastiffin pentu ja alta vuoden ikäinen vesikoirapentu. Espanola hevonen.
Maissi on järsinyt hieman asunnon kalusteita. Hupsis. Täytyy naapurien avustuksella keksiä jotain.
Maissi rakastaa roikkua Viljan korvissa. Ja niskassa. Ja jaloissa. Ja hännässä. Vilja ei niin siitä piittaa. Mutta Vilja rakastaa Maissia.
Ihmiset tykkäävät täällä kovasti Maissin nimestä. Ja Maissista.
6 kk on ihan paras ikä <3

Puolivuotissynttärikuva lampaiden keskellä. 

Koiranäyttely Gilraltarilla 2015

Eilen oli kauan odotettu Maissikakkusen ensimmäinen koiranäyttelypäivä. Ilmoitin Viljan mukaan, koska kiva se on kuitenkin kahden koiran kanssa mennä. Viljalla on mahdollisuudet pärjätä, jos tuomari ei piittaa sen pienestä koosta.

Sovimme kasvattajan kanssa treffit, jotta ajamme peräkkäin. Gibraltarille meneminen aiheuttaa kuitenkin lisäjännitystä. Kuten enpä olisi tajunnut ilman sanomista, että siellä on oma valuutta, Gibraltarin punta!

Ajelimme peräkkäin kohti Gibraltaria ja passintarkastukseen. Hih, passimies oli ihmeissään, olenko oikeasti ajanut sinne Suomesta.

Auringon aamusäteet koiranäyttelymatkaajille.

Siinä se kivi meitä odotti.

Pääsimme siis perille ja Gibaltar on pieni paikka. Ja ison koiranäyttelyn ollessa siellä, on parkkitilat vähissä. Päädyimme pidemmälle parkkipaikalle, mutta kasvattaja oli kuullut, että bussi tuo ilmaiseksi parkkipaikalta näyttelypaikalle. Veimme pienen kiertelyn jälkeen autot sinne.

Parkkis oli ihan rannalla. Aallot houkutti iltapäivällä surfaajia.

Bussi tuli pian ja otti meidän kyytiinsä. Bussi oli oikeasti tilataksi. Änkesimme kyytiin kolme ihmistä ja kuusi koiraa. Sinne vaan koirat penkkien väliin ja puoliksi penkeille. Täällä ei ole niin tarkkaa.

Vilja matkustaa ahtaasti, Maissi tuolin alla. Matka onneksi vain 5 minuuttia.

Koirien änkeeminen autoon.

Näyttelypaikalla marssimme sisään ja kasvattajalla oli edellisestä päivästä aitaus valmiina eli koirat pääsivät saman tien lepäämään. Maissi käyttäytyi todella hienosti ilman yhtään karkausyritystä.

Meidän jengi.

Kehän alkua odoteltiin reilun tunnin verran. Ensimmäisen kehään menivät pennut, Maissi mukaan lukien. Ja sitten alkoi minun ihmettely. Koiratouhu on Suomessa hyvin naisvaltaista, varsinkin näyttelyt. Nykyään metsäkokeidenkin palkintopallikuvat ovat täynnä naisia. Täällä Maissin luokassa olin minä ja neljä miestä puvut päällä.

Labbiskehästä jo nappasin mieskuvan. Siinä ne on puvut päällä.
Kyllä oli paljon katsottavaa ja ihailtavaa ;-)

Maissin esiintyin nätisti, mutta esittäjä on niiiiin huono esittämään koiraa vapaana. Ei auta, kuin jatkaa harjoituksia. Mutta ylpeä oli siitä, miten se esiintyi juostessa. Ei yhtään hyppelyaskelta vaan esiintyi kuin vanha tekijä. Mutta otus jäi neljänneksi. Muilla ainakin näytti olevan hyvin paljon enemmän karvaa ja esiintyivät about ammattihandlereilla niin upeasti. Jo pikkuiset tillanat.

Maisskakkunen jännittää.

Mutta hän esiintyi niin hienosti <3

Viljan vuoro koitti muutaman tunnin kuluttua. Sama ihmetys jatkui. Minä ja kahdeksan pukupäistä miestä pyörittiin kehässä. Nyt sanon kyllä hitto. Pakko mennä ostamaan jotain esitysvaatteita. Muuten näyttää ihan harakan hyppelyltä koko touhu. Luokka oli kovatasoinen, kun koirat jahtasivat CACIBeja (tarvitaan kansainväliseen muotovalioon) ja samalla pääsyä Cruftsin näyttelyyn Englantiin. Vilja tiputettiin ensin pois.

Se on harmi, ettei täällä saa arvosteluja kirjallisena. Eli periaatteessa ei tiedä, miksi ei pärjätty paremmin. Tai huonommin. Jää vaan arvailujen varaan. Toki tuomarilta voi mennä kysymään, mutta eipä ollut meille niin tähdellistä tällä kertaa.

Mutta niin upeita koiria ja monta. Taso koirissa oli kova. Ei yhtään sellaista koiraa, joka olisi ensimmäistä kertaa esittävän käsissä. Ja esittäjät kaikki todella taitavia. Meitä tavallisia tallaajia kasvattajien lisäksi oli ihan vain muutama.

Urosten voittajaksi selviytyi Legolas Revolucion de Lar De Casanova. Tämän omistaja ja kasvattaja tuli esittäytymään ennen kehiä. Oli kuullut Maissin kasvattajalta musta. Tuo Legolas oli uros, jonka pentueesta alunperin "Maissin" piti tulla. Syntyi vain yksi pentu, joten päädyttiin toiseen pentueeseen.

Narttujen voittajaksi tuli saman kasvattajan Jako´s Tribute to Lar De Casanova. Legolas lopulta voitti ja oli Rotunsa paras. Ja mikä hienoa, se päätyi ryhmävoittajaksi! Kultaiselta noutajalta harvinainen suoritus. Mutta on kyllä niin hieno!

Legolas vasemmalla ja Babylon oikealla. Niin upeita molemmat!

Eikä sinänsä yllättävää, kun espanjalaisia ympärillä. Kaikki hirvittävän ystävällisiä. Onnittelut jaettiin poskisuudelmilla. Enpä ole noin montaa miestä pussaillutkaan sitten aikoihin :-D Täällä näyttelyissä on siis sitten ihan omat hyvät puolensa.

Espanjaa tuli myös harjoiteltua ja paljon uusia tuttavuuksia, johon varmasti törmään, kun täällä koiranäyttelyihin lähden.

Gibraltar itsessään ei jättänyt mitään itsestään. Rumia taloja paikka täynnä. Satama, missä käytiin lounaalla, oli kiva. Ihan ensimmäisenä en sinne turistimatkaa tekisi, niin paljon houkuttelevempia paikkoja on paljon. Jotkut kyllä tykkää kovastikin Gibraltarista. Näin tietenkin siitä vain pienen osa. Googlailin kyllä jälkikäteen kuvia, mutta en sen houkuttelempia löytänyt.

Giraltarille ajetaan kiitoradan poikki. Enpä ole ennen
kiitoradalla ajellutkaan.

Mutta näyttelyputki on nyt avattu! Seuraava on suunnitelmissa ja huomenna pitäisi ilmoittauminen jo hoitaa. Suuntana Malaga!

Me ollaan luettelossa

Huomenna onkin luvassa jännä päivä. Lähdemme ensimmäiseen koiranäyttelyyn näin ihan ulkomailla. Ja itseasiassa menemme ulkomaille. Itsellekin täytyy muistaa ottaa passi mukaan. Suuntana siis Gibraltarin vuotuinen kaksipäiväinen kaikkien rotujen kansainvälinen koiranäyttely. Ensimmäinen näyttelypäivä on jo tänään, mutta me osallistumme vain yhtenä päivänä.

Kasvattajan luona olemme käyneet muutaman kerran treenaamassa, jotta pennut tottuvat esiintymään muiden läsnäollessa. Samalla olemme hoitaneet sisaruspainit. Myös Vilja osallistuu ja on saanut olla mukana treenaamassa vaikka osaakin jo kaiken, kuten pitääkin.

Ilmoittautuminen hoitui täällä netin kautta. Maissin esiintyy vauvaluokassa ja Vilja avoimessa. Koska Vilja on ulkomaalaisessa rekisterissä, piti näyttelytoimikunnalle toimittaa etukäteen kopio Viljan rekisterikilvestä. Se hoitui kätevästi netissä, kun näyttelymaksukin.

Se mikä täällä on erikoista Suomeen verrattuna, että näyttelyluettelo on etukäteen nähtävissä netissä ja sieltä sen voi myös halutessaan tulostaa. Vilja luokassa oli noin kymmenen koiraa ja Maissin viisi. Taso näyttää korkealta. Kultaisia noutajia on 50, joka voisi arviolta olla noin puolet, mitä Suomessa vastaava näyttely vetäisi.

Sieltä löytyy Vilja

Ja täältä Maissi ja itseasiassa myös Maissin velipoika Billy.

Ja mikä todella on erikoista, suurin osa omistajista onkin miehiä!! Hyvin erikoista naisvaltaiseen harrastukseen Suomessa tottuneena. Mutta kuten täällä on usein todettu, espanjalaiset miehet ovat todella eläinrakkaita.

Se, mikä tekee näyttelystä hieman erikoisemman, on sen sijainti. Tuleepahan käytyä ensimmäisen kerran Gibraltarilla. Meidän arvostelu alkaa vasta klo 11, mutta olosuhteista johtuen pyrimme olemaan paikalla yhdeksän aikaan ennen kuin turistibussit valtaavat tullin! Kääks.

Suoraan puusta

Omenoita suoraan puusta, marjoja ja sieniä suoraan metsästä. Juu, tuttu juttu. Ne on niin nähty. Mutta sairaaaaan siistiä on syödä suoraan puusta viinirypäleitä ja viikunoita suoraan puusta.

Tallilla kasvaa viiniköynnös aurinkosuojana seinustalle, missä laitamme hevoset valmiiksi. Ne onkin jo hetken punertaneet ihanasti. Muutamia viikkoja sitten poimimme ensimmäiset viinirypäleet.

Ihana Godella toimi tikkaana viinirypäleiden poimimisessa.

Ja nyt on viikuna-aika parhaillaan. En ole ollut viikunoiden mikään suuri fani. Paitsi lämmitettynä esim. jälkkärissä. Mutta suoraan puusta. Maistuu muuten ihan sairaan hyvälle. Tallin pihalla kasvaa useampikin puuha ja tallin omalla väellä kyseiset hedelmät tulee jo korvista. Mikäpä siis maistuisi paremmalla ratsastustunnin jälkeen kuin tuore viikuna suoraan puusta. NAM!

Onneksi osa on vielä raakoja, saa siis nautiskella muutaman viikon vielä.

Muutama herkku pääsi kypäräkuljetuksella kotiin.

Täällä tosiaan tulee syötyä paljon enemmän hedelmiä ja vihanneksia kuin Suomessa. Ovat vaan niin pirun hyviä!

Vuosipäivä

Tasan vuosi sitten alkoi Viljan ja mun seikkailu Espanjassa.

Aamu-unisena Helsinki-Vantaalla odottamassa Viljan ensimmäistä
lentoa kohti Espanjaa.

Sen jälkeen on tapahtunutkin paljon. Ensimmäiset kolme kuukautta Fuengirolassa tutustumassa paikalliseen ja turistirikkaaseen menoon. Tammikuussa muutto uuteen kylään ja uuteen asuntoon. Opinnäytetyön valmistuminen ja opiskeleminen hitaasti, mutta varmasti talven mittaan.

Yllättäen työpaikalla löytyi aiemmin kuin olisin uskaltanut toivoa. Loma loppui lyhyeen ja työt alkoivat huhtikuussa. Sen jälkeen on ollut paperihommia siellä sun täällä.

Automurto ja asuntomurto, että varmasti sai harjoittaa espanjankieltä.

Auton hankkiminen, josta myös paperiasiat edelleen auki.

Maissi-makkaran liittyminen meidän pieneen perheeseen. Se onkin ollut aivan ihana päätös. Viljan paras kaveri, vaikka onkin juuri nyt sen mielestä ärsyttävä kakara. Samalla sain ystävystä aivan ihanan kasvattajapariskunnan kanssa.

Ihanien ystävien ja äidin vierailut pitkin kevättä ja kesää ovat olleet hienoja kokemusia. Ja olen huomannut, että ystävien kanssa pitää jopa enemmän yhteyttä, kun ovat kauempana. Kiitos pikaviestimien.

Aivan mahtaviin naapureihin tutustuminen. Tänään juhlin vuosipäivää ensimmäisellä espanjalaisella sairaslomalla (ihan sama kuin Suomessa, kolmannelta päivältä saikkutodistus). Kuumetta ja yskää. Mutta naapurit tulivat ja hakivat koirat yli tunnin lenkille. Toivat vielä sirtuunasorpettia ja lähettivät hauskoja YouTube videoita katsottavaksi siksi aikaa, kun olivat ulkona. Oikeasti.

Ensimmäinen kesä vietetty. Joka sattui olemaan kuumin sitten 1960-luvun. Niin kuin talvikin oli kylmin sitten kiven ja kepin. Nekin siis koettu. Kertaakaan suusta ei päässyt, että on liian kuuma. Kuuma kylläkin :-)

Syksyyn onkin odotettavassa taas ihan uusia juttuja. Voi kun ehtisi vaan enemmän kirjoittaa. Ehkäpä sitten laatu vaan korvaa määrän :-)

Osoitteenmuutos

Suomessa menet nettisivulle, täytät yhden lomakkeen ja hupsistakeikkaa, osoitteenmuutos menee lähes jokaiseen paikkaan, mihin nyt ikinä sitten osoite pitäisikään muuttaan. Muutamaan paikkaan joudut tekemään sen ihan itse ilmoittamalla.

Espanjassa mennään rekisteröitymään kaupungintalolle, jotta tulee kyseisen kaupungin asukkaaksi. Sitten pitää mennä poliisilaitokselle tekemään poliisille osoitteenmuutos. Residencinä (pysyvänä täällä asuvana) saa sakot, jos osoitteenmuutosta ei ole tehnyt. Mutta ei vielä riitä. Osoitteenmuutos pitää tehdä myös verotoimistoon. Se onnistuu menemällä Provincin eli Malagan toimistoon ja täyttämällä kaavake. Kaavake jätetään verotoimistoon kahdeksi viikoksi leimattavaksi ja mennään hakemaan paperi kahden viikon päästä. Ja vaikka veroja täällä olen maksanut vain tästä asumastani kunnasta, oli kuitenkin verotoimistolla syksyinen osoitteeni. Se oli kuitenkin päätynyt sinne jotain reitttiä automaattisesti. Ota siitä sitten selvää.

Ihan hirvittävän kätevää.

Oi onni nämä espanjalaiset leimaajat ja heidän lomakkeensa.

Pyromaani

Tulipaloja oli tässä puolen kilometrin säteellä seitsemän kappaletta viiden viikon säteellä. Palot jatkui aina, mihin edellinen päättyi. Maalaisjärkikin sanoi, etta joku hullu siellä touhuaa. Ja näin oli samaa mieltä poliisikin. Alueella oli siviilipoliisit vahtimassa ja saivat kuin saivatkin pyromaanin kiinni viimeisestä isosta palosta.

Se olikin niin suuri, että muutama taloyhtiö joudutttiin evakuoimaan. Itsellä kävin ensimmäistä kertaa mielessä, että mitä pakkaisi mukaan, jos lähtö tulee. Tuuli kuitenkin painoi tulen toiseen suuntaan. Ensimmäistä kertaa näin lentokoneet sammuttamassa. Näyttivät pieniltä lego-koneilta, mutta tehokkaasti toimivat. Täällä osataan kyllä maastopalojen sammutus erinomaisesti. Savu haisi illalla vielä nukkumaanmenoaikanakin.

Pari päivää palosta alkoi ilmestyä uutisia, että tekijänainen on napattu kiinni suurien tutkimusten jälkeen. Hyvä niin.

Mutta yönsä saa nukkua rauhassa. Tuolla lähivuorella, korkeimmalla kohdalla on pieni valkoinen tönö, joka on tehty palotähystystä varten. Eilen iltalenkillä näinkin sen, mistä olen kuullut. Andalucian provincin heput siellä päivystävät paloja. Ja me saamme nukkua yömme rauhassa.

Suomitunnelmia

Suomen reissu on tehty ja olen palannut kotiin. Keräsin Suomen reissulla fiiliksiä. Etukäteen en osannut ajatella, onko jotain kaivannut ja miten mikäkin asia vaikuttaa. En nyt kovin kauaa vielä ole ollut pois. Yhteenmenoon vain reilu puoli vuotta. Kuitenkin jotain asioita siellä huomasin. Esimerkiksi vihreyden. Mutta pläääääh, se nyt on itsestäänselvyys.

Ensinnäkin odotin jotain tunnetilaa, kun kone laskeutui Helsinkiin. Kun multa kysyttiin, miltä tuntui, vastaus oli, ja on: mitäänsanomaton. En ollut innoissani, mutta en myöskään ahdistunut. Ahditusta on nimittäin esiintynyt yleensä, kun kone on laskeutunut Helsinkiin. Eli ehkä on menty positiivisempaan päin.

Seuraava huomio oli, kun ajoimme kohti Lohjaa Kehä kolmosella. Tie oli pieni ja kapea. Muistin sen olevan paljon isompi.

Seuraavana huomioin ruokakauppojen ominaishajun. Varsinkin kylmähyllyllä. Suomessa kaikki kaupat tuoksuvat/haisevat samalle. Ja tutulle.

Kahvilassa maksetaan etukäteen. Kun lähdimme kahvilasta kahviteltuamme, otin muutaman hitaan askeleen, että miten se maksu.

Autojen vilkkuihin voi luottaa. Voi helposti astua jalkakäytävälle, jos auto vilkuttaa kääntyvänsä ennen suojatietä.

Maksupäätteet toimivat nopeasti. pin/sim-mikäliekoodin syötettyään, kuitti tulostuu heti. Täällä siis nähtävästi tulostuu hitaasti, kun Suomessa kerta nopeasti.

Suomi on ihan sairaan kallis maa! Siellä saa hienon hampurilaisen 23e, jauhelihapihvillä. Okei, ihan ok ravintolakin. Täällä maksaa nyhtöpossuhamppari (isompi, jopa vähän parempi) 7,90. Ja juomat päälle. Niistä hinnoista en edes mainitse.

Ulkona suhisee. Pieni tuulenpire laittaa puiden lehdet suhisemaan. Täällä enemmänkin kolisee. Palmunlehdet.

Autoon ja kotiin uskaltaa jättää tavaroita eikä niitä siltikään pöllitä. Ainakaan niin helposti kuin täällä. Äitini luona lähtiessä vaikkapa kauppaan, oli todella outoa jättää läppäri vaan sohvalle. Vähän ahdisti.

Ja kahdessa viikossa voi saada itselleen kerättyä helposti pari kiloa lisää ympärille. Onhan siellä nyt herkkuja :-)

Ja mikä siellä oli parasta. YSTÄVÄT <3

Kesälomalle Suomeen!

Näin se on kääntynyt, että Suomessa vietetään lomaa. Olen niin pitkään ajatellut, että Suomi on ihan kiva kesällä ja toimisi hyvin lomapaikkana, kun ei tarvitse siellä pitkään oleskella. Vihdoin tämä ajatus on toteutunut.

Tavallaan. Kuitenkin huomasin pari viikkoa sitten, ettei yhtään tunnu lomalta tulla Suomeen. Olla Helsingissä tai Itä-Suomessa, sehän on jo niin nähty. Lomalla pitäisi kokea uusia juttuja.

Kuitenkin sain lomasta ehkä rakennettua sellaisen, että lomantunne tulee jossain vaiheessa. Tarkoituksena on viettää Helsinkipäivä, joka on muutenkin tehty lomalla. Tarkoitus on mennä Porvooseen, kuten lomalla on tehty. Viettää aikaa Puumalassa, jota on aina lomalla tehty. Ja ystävien luona oleskelua ja yökyläilyä. Viimeisenä temppuna tein vielä varauksen Helsingin keskustaan hotelliin. Varasin kaksi yötä. Se teki vielä kivan lisän lomafiiliksen rakentamiseen. Vaikka kiva olla ystävien luona, on kuitenkin kiva ottaa aikaa ihan itselleen ja nauttia hotellin palveluista.

Asuminen täällä palmujen katveessa ja Välimeren siintäessä, on olo kuin olisi lomalla jatkuvasta. Lomalla, jossa päivällä käydään töissä.

Odotan mielenkiinnolla, olenko näin pienessä ajassa unohtanut Suomesta jotain, joka näyttää erikoiselta. Naapurini oli käynyt kotimaassaan Hollannissa ja aiheuttanut hilpeyttä hihkumalla, kun on niin paljon hollantilaisia autoja. Saa nähdä, mitä minä hihkun.

Tarkoituksena olisi pistää mieleen ärsytyksen ja ihastuksen aiheet. Etukäteen niitä en osaa edes ajatella.

Huomenna lähtee lento Suomeen. Koiria tulee ikävä, vaikka saavatkin Suomesta seurakseen huippudogsitterin. Maissi varmasti tuplaantuu sinä aikana.

Maastopalot

Espanjan kuivan ja helteisen kesän huono puoli on jatkuvat maastopalot. Lähes joka päivä kärähtää jossain Aurinkorannikolla joku pusikko. Itse seuraan Facebookissa ryhmää, jossa raportoidaan heti kaikki palot ja sinne ilmestyy nopeasti kuvia paloista.

Kuvista on ollut apua paikantamaan, miten lähellä tai kaukana palo omasta kodista on.

Tässä omilla hoodeilla on kuukauden sisällä sattunut kolme paloa. Ensimmäinen oli 100 metrin päässä kotoa, seuraavat kaksi olivatkin sitten samassa kohtaa noin puolen kilometrin päässä. Hieman täällä ihmetellään, miten palot sattuvatkin samoihin paikkoihin.

Epäilyjä on ollut ilmassa, että olisiko tahallisesti sytytettyjä. Evakointitapauksessa roistoilla on hyvä sauma murtautua asuntoihin ja viedä kaikki arvotavarat. Tai sitten on ollut vaan huonoa tuuria.

Rutikuiva maastohan kärähtää, jos joku heittää tupakannatsan. Tai roskat luonnossa toimii sytyttäjänä.

Onneksi täällä palokunta on hyvin kouluttautunut tämänkaltaisiin paloihin. Helikopterit ovat ilmassa heti ja tuovat vettä hmmm...suppilolla. Lisäksi paloautot sammuttavat reunoja. Palomiehillä on taito hyppysissä rajata palot todella nopeasti. Onneksi, viimeksi nimittäin palo pysähtyi juuri erään talon tontille.

Täytyy vaan arvostaa palokuntaa, kun jaksavat päivästä toiseen huhkia helteessä ja sammuttaa puskia.

Kuva parvekkeeltani, kun helikopterit lensivät täydentämään
vesisuppiloaan talon yli melkein tunnin verran.

La Cala feria

Ferioita vietetään joka kylällä kesäaikaan ja jokaisella kylällä on omat juhlansa. Fuengirolan feriasta kirjoittelinkin syksyllä. Elokuun puolivälissä juhliltaan Malagassa eli ehkä siitä vielä myöhemmin. Feriakausi alkaa keväällä ja jatkuu lokakuulle asti. Juhlittavaa siis riittää.

No mutta La Cala de Mijasin eli kotikyläni juhlat alkoivat viime keskiviikkona ja kestivät sunnuntaille. Joka päivälle oli eri ohjelmaa. Ensimmäisenä päivänä lapset pääsivät edullisemmin tivonlin laitteisiin. Musiikkia ja tansseja oli päivällä ja osa illalla.

Tivolin portit.

Itse käväisin torstaina katsastamassa ystäväni kanssa pikaisesti tarjonnan illallisen jälkeen. Kymmeneltä oli vielä todella hiljaista. Paikalliset tulevat vasta yhdenstoista aikaan.

Lauantaina lähdetiin uudestaan liikenteeseen naapurieni kanssa. Ensin menin hollantilaisen pariskunnan kanssa illalliselle. Valittiin ruokapaikka sen mukaan, että se on hyvä (hah!), mutta myös sen vuoksi, että hevosten oli tarkoitus tulla samoihin baareihin. Lauantai oli siis hevospäivä.

Ja niitä alkoi kokoontua. Sekä kärryjä että ratsukkoja. Muuleja ja hevosia. Tavan mukaan hevosväki noudatti pukukoodia. Osa osallistui kulkueisiin ja osa tuli myöhemmin vaan hengaamaan mukana. Osa haluaa näyttäytyä, osa vaan osallistua.

Ja sama kuvakertomuksena.

Suurin valjakko oli viiden hevosen vetämä. Tässä
kolme ensimmäisestä.

Odottelua. Se on aina käsittämätöntä, miten rauhassa hevoset
ovat tällaisessa tapahtumassa.

Herroja saapuu paikalle.

Pappoja saapuu paikalle.

Tämän heppalaisen silmät eivät näy kuvassa.
Olivat siniset.

Leidit liikenteessä

Kokoontuminen baariin.

Hengailua baaritiskillä.

Mun feriat näyttävät rajoittuvat kovasti hevosiin. Ehkä Malagasta muutakin raportoitavaa, jos sinne asti pääsen. Vaivaudun.

Luna Mora

Viikko sitten lauantaina sain whatsup-viestin naapureilta, että huvittaako lähteä Luna Moraan heidän kanssaan. Pieni googlaus ja vastaus kyllä!

Luna Mora järjestetään Mijas Pueblossa kahtena viikonloppuna. Silloin sytytetään 10 000 kynttilää illan pimetessä. Kylä itsessään on jo todella kaunis ja kynttilöiden valo täytyy olla hieno. Luna Moralla juhlistetaan Al-Andalus historiaan vuodesta 711 eteenpäin. Tunnetaan myös Muslim Spain aikana.

Menimme paikalle autolla ja poliisit ohjasivat ylös ylös ylös. Ajatus kävelemisestä varsinkin takaisin parkkipaikalle hirvitti. Kunnes pääsimme paikalle ja tarjolla oli ilmainen bussikyyti kylään. Ja maksu parkista hoidettiin hyväntekeväisyyteen itse valitsemalla summalla.

Kylän parhaimmalle paikalle oli tehty sekä ruoka- että myyntikojuja. Varsinkin ruokakojujen eteen oli todellakin nähty vaivaa. Se ei kuitenkaan hinnassa näkynyt. Olisin voinut maisetaa kaikkea joka kojusta.

Kankailla koristeltuja kojuja riitti.

Ruokana hyvin paljon marokkoa ja ehkä turkkoa. Italialaista pizzaa varten paikalle oli tuotu kiviuuni. Perunalastuja paistettiin suoraan oliiviöljyssä.

Ihanat pikkutuolit ja matot lattialla

Sokeriruosta tehtyä mojitoa alkoholilla ja ilman.
Todella herkullista ja raikasta.

Karkkeja joka makuu, hedelmiä, mutta myös vodkan makuisia.

Niin nätisti tehty alue, seuraavan kerran menen kyllä erityisesti
syömään tuonne.

Aivan ihania koruja. Saaneet vaikutuksen Andalucialaisista kaakeleista.
Yksi rannekoru lähti mukaan. Tästä Facebookiin.

Ihanien unkarilaisten naapurieni kanssa päädyttiin unkarilaiseen
jälkkärikojuun. Syötiin kierrepullia, joita olenkin joskus nähnyt
Berliinissä. NAM! Mulla kookoshiutaleilla koristeltuna.

Tämä herra purista meille mojitoa varten sokeriruokomehua.

Tarjolla oli myös esityksiä ja konsertti. Me katsoimme yhden yleisöä osallistavan näytelmän. He valitsivat yhden naisen ja neljä miestä yleisöstä. Pukivat heidät roolivaatteisiin linnanneidoksi, trubaduuriksi, tyypiksi ja pelottavaksi peikoksi tai möröksi tai miksikä lie.

Näytelmän vetäjät sanoivat aina, mitä näyttelijöiden täytyy sanoa ja näyttelijät näyttelivät ne. Oli hauska vaikka osa sanoista menikin ohi. Riitti pelkkä katsominen. Ihan huippua!

Näytelmä menossa.

Illan hämärtyessä syttyivät kynttilät.

Herkullisen näköinen lihakoju. Makkaraa, lihaan nam!

Paikat täyttyivät nopeasti kun tuli myöhäistä.

Joka kojulla kynttiöitä.

Kynttiläkuvioita pitkin ja poikin, suosittuja poseerauspaikkoja.

Tänä vuonna Luna Mora oli 17.-19.7. mutta vielä ehtii. Toinen on 31.-2.8.