Suomi ja marraskuu

Suomessa on nyt pari päivää takana. Kiirettä on riittänyt töissäkäynnin, pikkujoulujen ja muuttopakkauksen merkeissä.

Yleensä, kun lentokone laskeutuu Suomeen, ajattelen viiden minuutin sisään, että on päästävä pois. Nyt sitä tunnetta ei ollut. Tiedossahan on, että tämä on vain kuukauden mittainen vierailu. Mitään tunnetta, että "ooh, olen kotona" ei tullut. Ei edes kotona. Ei siis tunteellista kotiinpaluuta.

Pari hassua asiaa huomasin kotona. Puutaso keittiössä näyttää älyttömän tyylikkäältä ja kivalta. Samoin silmään sopi kylpyhuoneen tumma kivilattia. Oli todella erikoista kiinnittää niihin asioihin huomiota.

Lämmin puutaso keittiössä.

Mutta kyllä täällä on kylmä ja pimeä. Olen jo useamman talven miettinyt etten kestä enää seuraavaa. Nyt tekee todella tiukkaa olla ulkona. Sormet jäätyy heti. Joo joo, onhan se pukeutumiskysymys, mutta paljon vaatteita ei vaan ole kiva juttu. Ihanaa pukeutua vaan alusvaatteiden lisäksi yhteen kerrokseen. Tänään sentäs aurinko pikkaisen pilkahti ennen kuin se päätti laskea, ennen klo 16 iltapäivällä.

Ja miten hiljaista olikaan junassa, kun keskustaan sillä Oulunkylästä matkustin. Ei sitä pälätystä, mitä Espanjassa kuuluu. Ja värivalikoima vaatteissa: mustaa, harmaata, tummaa. Samaa väriä kuin tausta. Olisi jotenkin hienoa, jos vaatteet toisivat iloa ja valoa tämän harmauden keskelle, mutta kaikki tänne tuntuu vain hukkuvan. Luonnostakin on kaikki väri hävinnyt.

Korvapuusi maistui kyllä superhyvälle. Ruisleivän superystävä en ole oikein koskaan ollut, joten perinteiset suomihimot ei niinkään koske sillä saralla minua. Mä olen vaalean puputtaja muutenkin. Mitään erikoista ei ruokakaupasta tullut himoissaan ostettua. Kolme kuukautta ei vielä synnytä ruokaikävääkään.

Paras suomiherkku

Mutta pikkujoulut. Olipa superihana nähdä työkavereita. Olen ollut onnekas, että porukka on töissä ihan huippukiva. En muista halanneeni niin montaa ihmistä aikoihin. Pus vaan kaikille sinne :-) Ja onhan sielläkin muutama muodostunut ihan oikeaksi ystäväksi <3

Muidenkin ystävien tapaamista vielä kovasti odotan. Kaksi viikkoa tässä on aikaa kaikkia tavata. Onneksi muuttopäivänä toivottavasti moni pääsee auttamaan ja saa viimeistään silloin nähdä kaikkia! Ja saan kaikki kutsuttua ihan virallisestikin kylään Espanjaan!