Tarifan rannat

Retkipäivä osui tällä kertaa keskelle viikkoa ja suuntana Tarifa. Tarifa on juuri Välimeren ja Atlantin rajalla. Matkaa reilu 130 km. Olin kuullut sen hienoista rannoista ja sopivista tuulista kite surffingille. Auto siis taas lainaan ja aamulla kohti ensin La Chulieraa Esteponassa, josta nappasin kyytiin kaverini. Aamukahvillä käytiin matkalla pienessä kaupungissa San Roquessa.

Ihania kujia ja valkoisia taloja San Roquessa.

Inglesia de Santa Maria la Coronada, San Roque

Kylä sijaitsee yli 100 metrin korkeudessa merenrannasta, joten näkymät olivat hienot ja Marokko näkyi selkeästi kirkkaassa ilmassa. Gibralta näkyi vasemmalla, mutta oikealla käsittääkseni ainakin alueen suurin öljynjalostamo. Kuulemma leukemialukemat ovat alueella todella suuret. Eli jotain huonoakin maisemassa oli.

Gibraltar siintää isona kivenä, matkaa noin 11 km.

Siintävät vuoret ovat jo Marokkoa, piiput öljynjalostamoa.

Matka jatkui kohti Tarifaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli kaupat, jossa oli kiteajille ja surfaajille vaatteita ja tarvikkeita. Mitään ei jäänyt mukaan. Vilja otetaan täällä aina kauppoihin mukaan ja saa aina hyvän vastaanoton. Kätevää, kun ei tarvitse autoon jättää. Eikä tietenkään helteen vuoksi edes pystyisi.

Sitten vuorossa Tarifan kaupunki. Ensin kävelimme alueelle, jossa Välimeri ja Atlanti kohtaavat. Ihan kärkeen ei pääse sotilastukikohdan vuoksi. Vesi oli upean kirkasta ja ihanan väristä. Poseerauskuvakin oli otettava Euroopan ja Afrikan rajalla. Tarifasta pääsisi lautalla Marokkoon noin tunnin välein.

Vasemmalla Välimeri, oikealla Atlantti.  Onnistuin nappaamaan
näin huonon kuvan, pöh.

Tarifan upea ranta alkaa tästä.

Sancho IV of Castillen patsas, täällä historiaa.

Hevonen, tietenkin!

Blondit Euroopan rajalla. Turistit.

Näkymä Tarifan kaupuunkin rannasta käsin.

Nälkä yllätti matkailijat ja täytyi lähteä etsimään ruokaa kaupungista ja tarkoituksena oli myös tehdä pieni kävely vanhassa kaupungissa. Toivomamme pizzapaikka oli kiinni, mutta vierestä löytyi toinen ja osoittautui hyväksi. Uusi pizzaresepti on taas takataskussa, mutta mulla ei ole uunia!! Eli odottaa sitten uunillista asuntoa.

Toriaukio, jossa ravintoloita, myös pizzeriat.

Ihana pizza bianchi ja lasit rose-viiniä.

Sitten kierros vanhassa kaupungissa. Tarifassa on marokkolaista vaikutusta, joten todella monessa talossa oli ensin eteinen, johon kadulta pääsi turstikin. Sitten portti, jossa sisäpiha, jonka ympärillä sitten itse asunnot.

Retkeilijä Vilja kapeilla kujilla bestiksensä kanssa.

Sisäpiha, jonne rohkaistuin kurkkaamaan.

Matka jatkui kohti rantaa. Ensin kohteena "Dog Hot Spot", Punta Paloma. Tarifan hienot hiekkadyynit. Autolla ajettiin tielle, jonka hiekka meinaa valloittaa. Täällä ajetaan hiekkaa pois tieltä, kun Suomessa ajetaan lunta. Auto parkkiin ja dyyneille kiipeilemään ja katsomaan maisemia.

Moneksi päiväksi ei voisi parkkeerata.

Koiran väsytys :-D

Onhan tämä nyt aika kaunista.

Nautiskelijat

Punta Paloman jälkeen vielä yksi rantakohde, Punta Valdevaqueros, kite surfing paradise. Oli vielä rauhallinen päivä, kun olimme siellä. Tulimme rantaan ja koira heti vapaaksi surfaajien keskelle. Viljaa tuli heti moikkaamaan kaksi kultaistanoutajaa, joiden isäntä oli kiteamassa. Moikkaili rannalle meille. Täällä siis koirat juoksi vapaana vaikka ranta täynnä jengiä. Viljakin on täysin oppinut, ettei vieraiden luo mennä, jos ne ei pyydä. Seurasi vaan omaa porukkaa. Vilja on vähän ollut uimajännittäjä. Aallot oli aika korkeita, mutta houkutusella saatiin koira veteen. Yksi iso aalto, missä Vilja sai kunnon vauhtia kohti rantaan ja jännitys oli pois! Vilja halusi lisää ratsastaa aalloilla :-D

Pieni koiranpää vaan näkyi, kun tyyppi surffaili. Valdevaquerosista alkoi paluumatka ja pimeällä pääsin takaisin Fugeen. Oli muuten aika väsyttä koiruutta illalla, silmä luppasi nopeasti.

Vilja ja kaverikoira.

Upeat leijat ilmassa, värejä täynnä!

Onnellinen turistikoira

Aallonratsastajanoutaja ja henkinen tuki :-D

Jälkikirjoituksena: matkaseuralainen ja Viljan uusi bff on kaveri ranskanmaalta. Uteliaille tiedoksi :-D