perjantai 24. lokakuuta 2014

Sombrerat ja pappahatut

Viime sunnuntaina vierettiin Romeria de Santa Teresaa La Cala de Mijasin kylässä. Romeria järjestetään lokakuussa Santa Teresan kunniaksi. Sunnuntaina aamupäivällä uskonnollinen osuus ja iltapäivällä juhlitan piknikin muodossa Los Olivos -puistossa. Ja koska olemme Espanjassa ja Andaluciassa, mukaan kuuluu myös hevoset. Läheiset tallit ratsastavat paikalle ja pukeutuvat maalaistyyliin. Osa on tyylistä tarkempi kuin toiset. Muutama kärrykin paikalla nähtiin.

Valmistautuminen oli alkanut jo edellisenä päivänä ja kaikki hienot perinteiset suitset ja satulat oli putsattu ja hoidettu. Sunnuntaiaamuna jatkui saappaankiilotus ja viimeistely.

Loren ja Ivan viimeistelee välineistöä.



















Hevoset pestiin vähintään jaloista, että ovat juhlakunnossa. Osalla harjat letitettiin ja hännät sidottiin kiinni.

Hanna pesee vielä Alfiksen kaviot, jotta prinsessa on juhlakunnossa.



















Hevoset satuloitiin espanjalaisilla tai portugalilaisilla perinteisillä satuloilla. Satuloissa on sekä edessä että takana isot nojat eli satulassa on kuin kupissa. Suitset ovat hienot perinteiset, joissa edessä nahkahapsut kärpässuojina. Jalustimina toimii peltijalustimet, johon melkein koko jalka sopii. Tosin jollain tapauksilla käytetiin ihan englantilaistyylistä (omalla kielellä tavallisia) jalustimia.

Satulat selkään ja suitset päähän, tohinaa riitti.



















Pukeutumiskoodina oli tosiaan maalaistyyli. Siihen kuului farkut, saappaat, kauluspaita sekä hattu. Hattu on joko pappahattu tai sombrero. Farkut kuuluu mennä saappaiden päälle, mutta siihen sallittiin tällä kertaa poikkeus. Eli naisten hienot saappaat sai jäädä farkkujen päälle. Itse sain lainattua tarvittavat lisävarutsteet onneksi sieltä ja täältä.

Tyylikästä!

























Kun hevoset olivat valmiina, hyppäsi ratsastusjengi selkään. Sain itse kutsun liittyä jalkaisin joukkioon ja parempi ekakertalaiselle niin. Hyvää mentaaliharjoitusta katsoa, miten hepat toimii tuollaisessa paikassa.  Uskomatonta on se, miten hevoset toimivat tuossa porukassa. Mukana oli muutama nuori ori sekä yksi kiimainen tamma. Kuulostaa mielenkiintoiselta yhtälöltä, mutta hyvin homma onnstui. Pientä intoilua oli välillä ilmassa, mutta koko homma toimi hienosti. Osaavaa jengiä heppojen selässä.

Hanna ja Saana valmiina lähtöön.



















Kun seitsemän hevosen ratsastajat oli saatu selkään, alkoi matka kohti juhlapaikkaa. Seurasin jengiä puolen väliin autolla, kunnes lähtivät auton menemättömille teille. Matkaa oli muutamia kilometrejä, korkeuserojen takia hiukkasen vaikea arvioida.

Tallinomistajan elkein, adios!


Betonitietä pitkin matka kävi joutuisasti ja lauma käyttäytyi hyvin asiallisesti. Kolmiomerkki varoittaakin sopivasti hevosista.

Matkalla juhliin ylös ja alas mäkiä.



Paikalle päästyä ohjelmassa oli seurustelua. Hevosien alue oli rajattu muusta juhlaväestä tällä kertaa nauhalla. Vaikea sanoa, mutta hevosia oli varmaan muutamia kymmeniä paikalla. Alussa enemmän. Ihmiset ilman hevosia pitivät piknikiä vieressä. Meidän porukan juottamisen ja syöttämisen hoito muulikärry. Sieltä saatiin hyvässä tahdissa naposteltavaa ja juomaa suoraan hevosten selkiin. Itse siellä tallustelin keskellä heppoja. Välillä hieman hirvitti varpaiden puolesta.


Krista ja Vellu-ori juhlimassa.
























Yksi kuva pakko ottaa hevosen selästä. 

Hevosetonta juhlakansaa.






































Sain itsekin tilaisuuden kiivetä hepan selkään. Dante oli mukana juhlissa ja Ivan, joka sillä ratsasti, ystävällisesti luovutti sen mulle joksikin aikaa, että sain tuntumaa hieman heppojen selässä olemiseen ja miltä tuntuu nopeassa liikkeessä, kun juomat kaatuu päälle. Se, että juoma pysyy lasissa nopeassakin liikkeessä, vaatii selvästi harjoitusta vaikka näyttääkin helpolta. Tästä sai myös muutaman muu ensikertalainen kokemuksensa.

Hepat käyttäytyi todella hienosti. Muutama nuori välillä vähän säntäili, mutta kokeneemmat katsoi sitä touhua korvaansa lotkauttamatta. Pari kertaa vieressa pamahti ehkäpä paukkupommi eikä karvat värähtänyt kenelläkään. Tässä on niin suuri ero suomiheppojen maailmaan, kun ne tuntuvat säikähtävän pienistäkin äänistä.

Kaiken keskellä pyörimässä.



















Ihana ihana Dante!

























Illan pimetessä varpaat tuntuivat olevan yhä enemmän vaarassa. Kyseessä oil sununtai-ilta, joten juhlat hiljenivät aika ajoissa. Meidän tallin porukka lähti vielä jatkamaan heppojen kanssa hetkeksi kylälle, mutta autoilija lähti noutamaan koiransa hoidosta. Kiitos vielä hoitoporukalle :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti