Yöllinen äänimaisema

Olen viimeksi asunut kerrostalossa lukioaikaan ja silloinkin Savonlinnassa pikkuruisessa yhtiössä alimmaisessa kerroksessa. Nyt täällä auringon alla on asunto kerrostalossa, tai no huoneistohotellissa. Ja seinät eivät ole kovinkaan ääntäeristävät. Mielenkiintoisia tapahtumia jo tässä vaiheessa:

Ensimmäinen viikonloppu oli elämöimässä joku brittiporukka. Äänestä todellakin kuuli kyseessä olevan britit. Onneksi heidän elämänsä kuului vain neljän aikaa yöllä eikä edes kovin pitkään.

Viime viikolla täällä oli joku pariskunta, joka selvästi katsoi telkkaria. Ihanat naurunremakat kuuluivat tasaisesti. Ei häirinnyt, miksi nauru häiritsisi :-)

Kerran säikähdin, että jollekin naiselle sattui pahasti. Toisella sekunnilla tajusin. Juu ei satu, itseasissa ihan toinen juttu. Tosin, sekään ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia. No hyvä, että ihmiset nauttivat :-D

Viime yönä kuuntelin tasaisesti 20 sekunnin välein kuuluvaa piippausta jostain naapurista. Oma hellani tekee samaan, jos lasken siihen jotain kun hella on pois päältä. Aamulla kerroin siitä respaan. Eivät voi tehdä mitään, koska ei ole hotellin asunto vaan yksityisomistuksessa. Vinkkasin, että kai heillä on yhteystiedot omistajaan? Ei ollut tytöllä hajuakaan. Lupasi kyllä kertoa hotellin johtajalle. Epäilin kyllä hieman. Nyt tosin kuulustaa, että piippaus on pois.

Muuten paikka onkuin huopatossutehdas.