Viikonlopun vaellus Manilvassa

Viikonloppu oli tosiaan taas retkeilyä ja tällä kertaa matka kulki Manilvaan. Ensin Vilja kävi kylpylässä, jonka jälkeen tulikin Espanjanolon ensimmäinen sade. Piti lähteä vaeltamaan ihan kylpypaikan vierestä, mutta ei auttanut, kuin ajella "kylille" ja odotella iltapäivän parempaa keliä. Sabillinas oli lähimimpänä ja siellä sitten päiväkahvit.

Iltapäivällä takaisin vaelluspaikalle ja ylöspäin kohti vuorta! Matkaa oli opastaulun mukaan noin kaksi ja puoli kilometriä. Tarkoitus oli nousta ylös ja laskea alas samaa polkua pitkin. Paikan nimi oli La Sierra de la Utrera.

Aika muinainen paikka

Ylöspäin kiivettiin välillä lohkareelta toiselle ja välillä oli selkeämpää polkua. Mä nilkkaongelmaisena kuitenkin selvisin ihan hyvin.

Kiveltä kivelle

Siellä myös kasvoi kasveja. Heh. Yllättäen. Ehkäpä pippuri, ehkäpä jotain muuta. Ja sitten jotain muuta, jota en maistanut.

Liekö pippuri?

Joku palmuhedelmä

 Viljasta on kehkeytynyt vuorikoira

Hieman ylempänä alkoi kuulua kilkatusta ja kalkatusta. Aikansa kun katseli ympärilleen, näkyi kummallakin puolella solaa vuohia. Eikä mitenkään helpossa paikassa. Itseasiassa mua hirvitti, että joku tyyppi siltä tippuu ja mä joudun sen todistamaan. No, onneksi niillä oli enemmän "hiking" -kokemusta kuin mulla.

Hyvin maastoutuneita tapauksia

Vaellusreitti kulki siis kanjonissa. Kummallakin puolella kohosi jyrkät rinteet. Muutamassa kohdassa oli kiipeilijöillekin laitettu muutamia koukkuja valmiiksi.

Kaukana siintää meri harmaana päivänä

Takaisin tullessa olikin sitten mun ensimmäisen ulkomaisen geokätkön etsintä. Ennen se ei mun välineillä ole ollut mahdollista, kun nettikäyttö ulkomailla maksaa turhan paljon. Nyt käytössä 3G ja tuollakin se toimi eli kätkön etsintään. Hieman joutui kiipeilemään ja melkein tuli luovutus, mutta purkki lopulta osui silmiin.

Eka ulkomaakätkö, total 46. Aloittelija.

En ole koskaan ollut mikään vaeltaja. Täällä maisemat vaan on niin upeita ja polut mielenkiintoisia. Ei pelkkää mäntymetsää :-) Ja vaellukset ovat muutaman tunnin mittaisia, joten ei ehdi kyllästymäänkään. Eikä yhtään huono, että muisti tuon geokätköilyn. Se on kiva lisä koko hommaan. Kätköjä näyttää täällä olevan aika paljon.

Koko vaellus kesti pari tuntia. Osa ajasta meni kyllä maisemien ihailuun ja osa tuon pikkuruisen kätkön etsimiseen.

Roomalainen kylpy

Lauantaina oli jälleen retkipäivä. Päädyimme Manilvaan ja siellä aluelle, jossa on mahdollisuus roomalaiseen kylpyyn. Alue oli aivan keskellä metsää eikä sinne vienyt mitään kylttejä. Ihmiset, joilla on iho-ongelmia, käyvät siellä kylvyssä. Vesi sisältää rikkiä, joka on hyväksi iholle. Alue haisee mädäntyneelle kananmunalle, muttei pahasti, juuri rikin vuoksi. Pahempi on aikoinaan ollut Sisiliassa tulivuorisaari. Vesi on hienonnäköisä, kuin vaaleansinistä maitoa.

Erikoisen näköistä keskellä luontoa.

Siellä oli myös allas, johon pääsi uimaan kiviportaita pitkin. Pienestä aukosta pääsee uimaan kammioon, jossa oli toinen reikä ulos. Kammio on pimeä eli ehkä vähän hirvittäisi siellä olla.

Kivien alta uinti kammioon.

Ainoa kuka kuitenkin kylvystä pääsi nauttimaan oli Vilja. Hieman hirvitti, haiseeko koko koira mädäntyneelle kananmunalle loppupäivän, mutta ei onneksi. Haju jäi sinne. Ehkäpä se ei edes ole vedessä vaan ainoastaan ilmassa.

Vilja kävi myös kammiossa.

Ja ulkoaltaassa :-)

Altaiden lisäksi Vilja pääsi puljaamaan myös joessa, jossa sama vesi virtasi.

Noutohommia ihoa parannellessa.

Hieman vitsinä Vilja siellä puljasi. Viljalla on ihosairaus iktyoosi. Tai ei sitä koskaan eläinlääkäri ole diagnosoinut. Ihan itse olen, mutta hyvin selkeä tapaushan tuo on. Koira ei kärsi lainkaan, hilsettä  vaan irtoaa välillä paljon. Itse olen hoitanut kampaamalla, ettei irtoava iho jää paakuiksi.

No mutta, mitä tapahtui kylvyn jälkeen. Seuraavana päivänä tulin kotiin ja otin kamman esiin ja ajattelin katsoa ihoa. Huono iho irtosi laattoina! Tunnin kampauksen jälkeen hilsettä oli kasa ja koira nautti. Vesi oli saanut huonoa ihoa irtoamaan ja näin ollen ihoa sai hyvin hengittämään. Yksi hoitokerta ja tuollainen tulos! Täytyy kyllä käydä uudelleen lähteellä, kun siellä päin liikkuu.

Voisin jopa tällä kokemuksella toivottaa tervetulleeksi ihmiset ihotauteineen uimareissulle :-)

Vaellusta Mijas Pueblossa

Tässä maassa on aika mahtavia vaellupolkuja noiden makeiden vuorien takia. Lähdettiin seikkailemaan pienen alkuselvityksen jälkeen Mijasin polkuja. Mitään selkeää kohdetta ei ollut kiikarissa, mutta tiedettiin, että polkuja siellä on useita ja yksi vanhan kaivoksen lähellä. Sinne siis auto ja kiipeämään. Ajantajusta ei ollut mitään hajua, mutta varmasti yli tunti kiivettiin ylöspäin. Polku oli helppokulkuista, varsinkin, jos ei olisi nilkkaa, jolla on aika vaikea kävellä tavallistakin mäkeä. Pohkeet oli kovilla ja välillä kiipesin sivuttain.

Matkalla ylöspäin männyt tuoksussa.

Blondit vaeltamassa

Vilja juoksenteli alussa kovaa vauhtia edestakas, mutta äkkiä vauhti hiipui. Päästiin vuorelle ja löysimme leveämmän tien, joka kiertää vuoria. Näkyy tänne mulle asti saakka pienenä viiruna vuoren yläosassa. Yritettiin tulla toista puolta kaivosta alas, mutta polkua ei löytynyt, joten alas samaa reittiä. Aikaa koko hommassa meni kolme-neljä tuntia. Aika hyvä iltapäivälenkki :-)

Maisemat on tientenkin ihan mahtavat. Sopii mun silmälle :-)

Kun oikein katsoo näkyy melkein mulle asti.

Kun oikein katsoo, näkyy melkein Hannalle asti.

Ja kyllä oli vaeltajat ansainneet Mijasissa pizzat ja oluet reissun jälkeen. Hieno paikka muutenkin Mijas, vaikka turisteja se paljon vetikin puoleensa.

Plääh, ei mitenkään anna kuvaa kylästä.

Yöllinen äänimaisema

Olen viimeksi asunut kerrostalossa lukioaikaan ja silloinkin Savonlinnassa pikkuruisessa yhtiössä alimmaisessa kerroksessa. Nyt täällä auringon alla on asunto kerrostalossa, tai no huoneistohotellissa. Ja seinät eivät ole kovinkaan ääntäeristävät. Mielenkiintoisia tapahtumia jo tässä vaiheessa:

Ensimmäinen viikonloppu oli elämöimässä joku brittiporukka. Äänestä todellakin kuuli kyseessä olevan britit. Onneksi heidän elämänsä kuului vain neljän aikaa yöllä eikä edes kovin pitkään.

Viime viikolla täällä oli joku pariskunta, joka selvästi katsoi telkkaria. Ihanat naurunremakat kuuluivat tasaisesti. Ei häirinnyt, miksi nauru häiritsisi :-)

Kerran säikähdin, että jollekin naiselle sattui pahasti. Toisella sekunnilla tajusin. Juu ei satu, itseasissa ihan toinen juttu. Tosin, sekään ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia. No hyvä, että ihmiset nauttivat :-D

Viime yönä kuuntelin tasaisesti 20 sekunnin välein kuuluvaa piippausta jostain naapurista. Oma hellani tekee samaan, jos lasken siihen jotain kun hella on pois päältä. Aamulla kerroin siitä respaan. Eivät voi tehdä mitään, koska ei ole hotellin asunto vaan yksityisomistuksessa. Vinkkasin, että kai heillä on yhteystiedot omistajaan? Ei ollut tytöllä hajuakaan. Lupasi kyllä kertoa hotellin johtajalle. Epäilin kyllä hieman. Nyt tosin kuulustaa, että piippaus on pois.

Muuten paikka onkuin huopatossutehdas. 

Autoretkellä

Jos haluaa lähteä tästä etelämpään tai lännempään, mitä se nyt onkaan, koiran kanssa on otettava auto alle. Koiria otetaan kyllä junaan, mutta ei busseihin. Tosin, lähibussissa oli koiran kieltomerkki ja "perros 0,55 e" -teksti vierekkäin, mutta kielitaito ei riittänyt kysymään, mikä on homman nimi.

Joka tapauksessa, ihanat Hanna ja Jess lupasivat mulle autoa, kun sitä haluan käyttää. Kiva, että pitävät ylimääräistä ihan tällaisia satunnaisia matkailijoita varten <3

Sain alleni supertehokkaan Audin, jolla sitten lähdin ensimmäistä kertaa huristelemaan noin tunnin matkaa. Ilta oli jotain seitsemän aikaa, kun Fengirolasta, tuttujen kesken Fugesta poistuin.

Silti mittarissa +31,5

Fuengirolan katua, kohti isompaa tietä

Moottoritie eli "toll roads" on täällä maksullinen. Google maps näytti sitä käyttäen makaa kuusi minuuttia nopeammaksi, joten lähdin ajamaan ilmaista tietä, joka on sekin nelikaistainen. Se on kyllä maisemaltaan kivempi, kun meri seuraa lähes koko ajan vierellä. Toll road ja tavistie kohtaavat välillä ja voin kertoa, että logiikka, kummalla olin ei aina ollut ihan selvää.

Lauantai-illaksi siis lähelle Esteponaa kylään. Aamulenkki olikin ihan mahtavalla rannalla. Puolentoista tunnin kävely lähes autiolla hiekkarannalla. Vilja nautti ja juoksi veteen ja pois ja taas veteen. Merivettäkin tuli maistettua, mutta vähän nyrpeällä ilmeellä.

Onnellinen noutaja, tähän vois tottua!

Molskis ja loiskis!

Sitten auto alle ja kohti kylää nimeltä Jimena de la Frontera. Ihana ihana espanjalainen kylä, joka oli vuorenrinteellä ja päällä oli keskiaikainen linna. Niin ihanat maisemat. Toisella puolella oli kansallispuisto ja toisella vuoria ja pieniä kyliä siellä täällä. Korkealta näkyi Gibraltar ja Marokko.

Rauhallinen, kaunis maisema

Tiilikattoa toisensa vieressä.

Ensin tutustuttiin linnaan. Vilja sai juosta vapaana, vaikka paikalla oli muutamia muita turisteja. Kaikki vaan tykkäsi. Vilja kiipesi linnantorniin siinä kuten ihmisetkin. Eipä Suomessa sellainen touhu vetelisi. Sakkoja varmaan tulisi ;-)

Panoraamaviritelmä linnanmuurilta

Linnalta tuntiin alas autolla juuri auton mentävällä tiellä. Tie kulki vuorenrinnettä talojen keskellä serpentiininä. Talot ja kadut oli niin kauniita. Kylä oli rauhallinen ilman turistimassoja.

Ihana rauha

Etsittiin ravintola ja tilattiin ruokaa. Löydettiin Bar - Restaurante El Ventorrillero. Paikka oli mahtava. Tarjoilijamies oli omistajan poika ja omistajarouva teki itse ruoan. Tarjoilijamies istuin pöytään ja menua ei ollut paperilla. Hän esitteli kaikki ruoat ja otti sen mukaan tilauksen. Helsingissä on ravintola, jolla sama konsepti. Tämä oli vaan luonnostaan. Kohteli meitä kuin vieraitaan. Söin niin hyvää naudanposkea huippumaukkaalla kastikkeella. Laskukin tuli yhtä rennolla meinigillä. Jutteli ja poltteli tupakan meidän kanssa. Otti jopa autoilijan palanpainikedrinksun :-)

Kuittin on siinä pöytäpaperissa hyvin selkeästi kirjoitettuna :-)

Mahtis päivä Andalucian maaseudulla. Autolla ajettiin musa soiden, ikkunat täysin auki. Pelloilla oli härkiä ja tietenkin hevosia. Seutu oli selvästi appelsiinienkasvatusaluetta. Appelsiinit ovat nyt limen kokoisia vihreitä appelsiininalkuja. Oooh...toivottavasti onnistun täällä syömään appelsiinin suoraan puusta :-)

Sunnuntaina oli kotiinpaluu illalla pieneen ruuhka-aikaan. Espanjan liikenne on ihan ok. Kaahaajia mahtuu kyllä mukaan ja tien liittymiä ei voi kehua pitkäksi. Jos niitä lainkaan on. Yhtäkkiä joku tiputtaa 80-alueella vauhdin pariinkymppiin, että pääsee kääntymään. Tarkkana saa siis olla.

Ja se samperin moottoritiet. En huomannut kääntyä pois toll roadilta ja yhtäkkiä huomasin ajavani tulliin ja maksua 5,50 e. Googlemapsista sitten jälkikäteen ihmettelin, että mistä hitosta olisi pitänyt kääntyä rantatielle. No joo, löytyi paikka muttei minkäänlaista muistikuvaa. Ehkä ensi kerralla paikka löytyy. Tosin, moottoritie on aika makea, kun on tekohas auto alla. Vauhtia 140 alla, poppi soi ja vuoret maisemana. En valita. Ja loppumatkasta, lähellä Fuengirolaa on ihan mahtava ajopätkä. Ihan merenrantaa pitkin. Sitä olen jo aiemminkin ihaillut Hannan kyydissä istuen.

Lempparimaisematie

Kuntosalihommia

Täytyyhän täälläkin pitää kunnostaa huolta! Kuten jo kerroinkin, kuntosali on tosiaan heti toisella puolella tietä. Ei voi ainakaa sanoa, ettei jaksa raahautua salille. Kontaten pääsee kyllä perille.

Gimnasio Coliseo Fuengirola

Kuntosali täällä on aika samanlainen kuin Suomessa. Suurinpiirtein samat laitteet löytyy täältä. Levytangot on onnettomia! Painavat itsenään maksimissaan 10 kg eli siihen saisi aika monta levyä latoa, että tulisi kunnon painot. Tuskin pystyn laittamaan viittäkymmentä, tuntuu, että 30 kg lisäyksellä tanko jo taipuu :-D

Hiki virtaa! Tietää tehneensä.

Mutta muuten kaiken pystyy tekemään. Kolmen kuukauden kortti maksoin 90 e. Sillä saa käydä niin paljon kuin lystää, sekä salilla, että jumpissa. Ja jumppia on kyllä tarjolla paljon. Kaksi salia illan koko ajan käytössä. Eniten on tunteja selvästi spinningiä, sitä on useampi kerta päivässä tarjolla. Sen lisäksi puolen tunnin vatsalihastreenejä, bodytonea, pilatesta,  crossfittiä, zumbaa yms.

Zumbaa kävin jo kokeilemassa. Mietin, miten selviän rytmeistä latinoiden kanssa. Helposti :-) Kari Shortin tunneilla jo muutaman vuoden käyneenä ei tarvinnut taitojaan hävetä. Helposti pysyin mukana espanjanrytmeissä. Meno oli kovaa ja ihania espanjalaisia biisejä koko ajan. Hyvä fiilis jäi! Zumbaa on kaksi kertaa viikossa eli täytyy käydä aina kun vaan ehtii.

Salilla on kyllä tosi sama meininkin kuin Suomessa. Tosin apua saa heti. Kun tipautin levypainon kiinnittäjän, heti oli joku nostamassa. Tai jos hetkeksi ihmettelee jotain laitetta, joku auttaa heti. Siellä myös on pt hommissa omien asiakkaidensa kanssa koko ajan. Kuitenkin tosi sama meininki. Jotkut tekee porukalla/pareittain. Osa musat korvilla.

Zumbassa oli ihmisillä ihan samanlaiset vaatteet kuten Suomessa. Ja yllätyin siitä, että takarivissä oli hiljaista ja hymytöntä sakkia ihan niin kuin usein Suomessa :-) Ei kuulunut espanjalaistyylinen pälätys. Hassua!

Nuo 20-30 minuutin vatsatreenit kyllä täytyy käydä testaamassa. Mahtaa tietää tehneensä sen jälkeen!

Naiest - mujer

Täällä on ollut sen verran kiirettä, etten ole salille ennättänyt niin paljon kuin olisi pitänyt. Toinen haaste on ollut ruoka. Eli proteiinin saaminen. Suomessa rahkat ja raejuustot kuuluu ruokavalioon, mutta niitä ei täältä saa. Ei auttanut kuin painella fittnesskauppaan ja ostaa puhdasta proteiinijauhetta. Ehkä sillä sitten pärjää. Maitoa tulee kyllä käytettyä paljon enemmän sekä kahvissa että aamuweetabiksissä.

Mutta liikuntaa on kyllä tullut harrastettua. Pari tuntia kävelyä Viljan kanssa päivittäin, yksi kolmen tunnin hiking vuorella, ratsastusta useampi tunti eli ei täällä ihan vaan kirjoiteta :-)

Heppahommia

Ratsastus on täällä yksi ihanimmista jutuista. Hannalla on oma Alfis-andalusialaisneito suomalais-espanjalaisella Cavalga Spain nimisellä tallilla. Siellä on tullut vierailtua ja ratsastettua jo aiemminkin. Viime viikolla oli ensimmäinen tunti ja tällä viikolla toinen.

Tuntihan ei ole espanjalaisella mittarilla tunti. Ratsastus tapahtuu kentällä, johon on ensin noin 15 minuutin ratsastusmatka. Heppojen selkään noustaa jo tallin pihassa ja sitten lähdetään kohti vuorella olevaa kenttää. Meitä on tunnilla kolme suomalaista. Kentälle menään asfaltti/sementtitietä. Välillä pehmeämmällä reunalla. Kapealla tiellä kulkee autoja, mopoja ja koiria haukkuu ainakin yhdessä pihassa. Nämä hepat on uskomattoman rauhallisia näissä tilanteissa. Koiria saatetaan vähän ihmetellä ja yhtä "sonnimutkaa" vähän useampi jännittää.

Kentällä sitten ratsastetaan noin tunti ja sitten takaisin tallia kohden, tällä kertaa vuorta alaspäin.

Tänään ratsastin uudella tuttavuudella rautiaalla Dantella. Ihana tyyppi, tullut tallille vasta kesäkuussa. Siitä kyllä tuli mun suosikki, vaikka ihana Pantera on silti jaetulla ykkössijalla. Ovat niin erilaisia otuksia. Pantheran kanssa seurustelu ja höpöttely on parasta. Tosin, eipä Dante siinäkään toiseksi jäänyt. Täytyy siis jakaa rakkautta useammalle :-)

Keskiviikon Gentleman Dante

Tunnin jälkeen teimme tänään poikkeuksen tallille palaamisessa ja kävimme vielä pienen maastolenkin. Eli ensimmäistä kertaa kävin Espanjassa maastossa tai treenaamassa sitä. Lähinnähän siinä jännitti laukkamäet, kun ne mäet eivät ole täällä mäkiä, mihin Suomessa on tottunut. Vaan aika jyrkkiä. Mutta hyvin se meni, Dante johdatti hienosti mäen ylös. Tyypillä oli vaan niin kova kiire, että piti välillä pysähtyä odottamaan muita. Odottaminen sujui lähinnä stepatessa :-D

Mutta ne maisemat. Vuorenhuipulta näkee vuoriston toisella suunnalla ja toisella siintää Välimeri. Missään muualla ei voi olla upeampia maastoja ratsastaa.

Hitaat aamut

Lungi meininki on päässyt ihoni alle. Herätyskelloa ei tarvitse, sitä heräilee joskus ennen ysiä vaikka ikkunaverho, siis sellainen rautainen on alhaalla ja pimentää. Pienen avun antaa alakerrassa oleva core training sali, joka alkaa jumputtaa ehkäpä kasin jälkeen.

Sitten koiruus pihalle. Aamulenkit kestää kyllä puolesta tunnista tuntiin. Lisää lenkkihommista kirjoittelen, kun keräilen hieman kokemuksia lisää :-) Jos ehtisi heti kahdeksan jälkeen, olisi ilman lenkkeilyyn hieman parempi, ysin jälkeen on jo helle.

Sitten aamuainen, joka täällä on Weetabixia hillolla ja iso kuppi espressoa isolla lorauksella maitoa. Kahvi maistuu täällä ihan superhyvälle. Sain Hannalta lahjana maailman söpöimmän mutteripannun.

Kahvin kanssa tietenkin päivitetään maailman tilanne sosiaalisen median kautta ja muutenkin, jos kello on äkkiä yksitoista. Tästä sitten itsensä keräillen opiskeluhommiin.

Tätä kun tekee kolme kuukautta, mitenhän sitä vielä tottuu normaaliin työrytmiin :-D

Manana!

Kuumuuden yö

Ettei olisi liikaa hehkutusta, niin tässä tulee oikein toiselta laidalta. Ilmastointi päätti sitten luovuttaa yöllä. Ei ole suomen pikku +25 helteiset yöt mitään tähän verrattuna. Sisällä kun on yli +30 niin siinä alkaa olla jo haasteita nukkua. Varsinkin koiralla. Ilmastointilaitteen sai vain pyörittämään ilmaan, mutta viilennystä ei tapahtunut. Itse vielä kestää, mutta Vilja parka. Joutui vaihtamaan paikkaa kivilattialla aina viileämpään kohtaan. Ja mä hikoilin kuin pieni porsas.

Sitten, kun pätkittäin sai nukuttua,  toivottavasti vain viikonloppua viettämässä olevat brittiäijät saapuivat baarista. Mikä siinä on, että pitää karjua neljältä aamulla käytävällä. Seinätkään ei ole niin kovin paksuja. Eikä kuulosta todellakaan miltään parikymppiseltä vaan ihan aikuiselta isolta ja varmasti isovatsaiselta mieheltä. Sen vaan kuulee äänestä.

Sitten kasin jälkeen aamulenkille, joka on täällä aamun paras aika lenkkeillä. Päätin vielä lopuksi katsastaa yhden tienpätkän. Tiellä seisoi parinkymmenen metrin päässä pieni vaalea koira häntä tanassa vapaana. Käännyttiin pois, mutta piski tulee perässä ja lähempänä hyökkää. Vetäisen Viljan hihnalla kauemmas ja eläinystävänä karjun ja monotan piskiä kylkeen. Lopetti hyökkäyksen, mutta seurasi meitä vielä varmaan 50 metriä. Ei siis sille kadulle enää.

Sen jälkeen olisi tehnyt mieli itkeä. Unettoman yön jälkeen meitä vielä sorretaan. Blondit pakenivat sisätiloihin.

Sain respasta vinkit, että sulakkeet pois ja takas. Nyt tässä väsyneenä mietin, että tuo ilma taitaa nyt olla viileämpää, mitä laitteesta tulee ulos. Ihan vielä en ole varma. Hanna vielä kertoi, että heilläkin oli mennyt yöllä sähköt eli ehkäpä se oli joku häiriö.

Ehkäpä tänään päikkärit.

No, on tänään jo naurutkin saatu. Respan miehen kanssa ollaan juteltu aiemminkin viikolla kuten myös tänään sulakkeista. Hetkeä myöhemmin hän puhui toisen ihmisen kanssa suomea. Ja mehän oltiin käytetty ihan englantia :-)

Nyt iso kupillinen ihanaa espressoa suurella lorauksella maitoa.

Kattilakauppoja

Suomessa, jos kodista puuttuu jotain, vaikkapa kattila, saa sen nyt lähes mistä tahansa. Täälläpä se ei olekaan niin helppoa. Asunnosta löytyi yksi iso kattila, mutta sillä nyt on ihan mahdotonta tehdä yhden ihmisen ruokaa. Kävin täällä Fuengirolassa, jota Fugeksi kutsutaan parissakin isossa marketissa. Niistä löytyy vain kertakäyttöastioita. Ja lusikoita.

Iltakävelyillä ja muilla metsästysretkillä olen tuijotellut kauppoja, missään ei myydä  kodintarvikkeita.

Tänään lauantaina päätin, että nyt on pakko saada muutakin ruokaa kuin salaattia tai pannulla paistettua. Siis kattilan metsästykseen. Mr Google kertoi, että Miramar-ostoskeskukseen pääsee parilla eri bussilla ja pysäkki löytyy parin korttelin päästä. Jotain aikataulun tapaista löytyi netistä, mutta vaikutti oudolta, että bussi menisi vain kerran tunnissa. Eli siitä sitten bussipysäkkiä kohden.

Bussi tulikin juuri, kun pääsin oikealle kadulle. Pientä hevoslaukkaa huonolla nilkalla bussille ja hyppäsin kyytiin. Bussimatkalla muistin, että no niin, tulipa kiire lähtö, unohdin meikata. Niin Annia, niin Annia. Vaatteet oli kuitenkin päällä ja vielä oikeinpäin.

Shoppailuparatiisissä katsoin ensin pikaisesti ympärilleni, että mitä täällä on. Sattumalta kävelin suoraan kauneushoitopisteeseen, josta sain ajan hetken päähän ja ripset ja kulmat on taas kunnossa. Eli asioilla on tapana järjestyä :-D

Tavoitteena oli siis ostaa kattila ja veitsi.

Ooohhh...kattiloita koko käytävä!

Mukaan tarttui toki nekin, mutta myös:
- pari koristetyynyliinaa, koska asunnon ovat rumat ruskeat
- huonetuoksu, koska kodin pitää tuoksua hyvälle
- pari nättiä juomalasia, koska asunnon ovat rumat
- sähköhammasharja, koska oli täällä puolet Suomen hinnasta ja koska vanha piiputti jo Suomeen
- urheilutoppi, koska pitää käydä salilla
- parit rintsikat, koska eihän sitä koskaan tiedä ;-)
- sandaalit, koska täällä on kesä ja ne on ihanat
- pari paitaa, koska alasti ei voi kulkea
- Lay -vinegar&salt -sipsipussi, koska niitä ei koskaan saa mistään (onneksi noin pitkän matkan päästä)

Kaikkea ihanaa!

Löytyi niin ihania kauppoja täynnä ihania syysavaatteita. Onneks tuonne on tosiaan matkaa eikä sinne ihan joka päivä eksy. Mutta edullista kyllä on, se täytyy sanoa. Ja Zara Home on sellainen liike, mistä on aina tehnyt mieli ostaa muutakin kuin huonetuoksuja matkalaukullinen. Nyt siihenkin oli mahdollisuus :-)

Keittiötarvikkeita

Kaksi päivää takana, eikun kolme. Nyt voi lopettaa laskemisen, tämä tuntuu ihan jo kotikaupungilta. Se varmaan johtuu siitä etten koskaan ole ollut paikkasidonnainen, kun koko elämänsä on muuttanut paikkakunnalta toiselle. Home is where your heart is vai miten se nyt onkaan. Ehkä näin Casa es donde está su corazón.

Kokkailuihmeenä haluan tietenkin tehdä ruokaa itse. Hah, säästäähän siinäkin. Ja tietää lähinnä mitä syö. Mutta. Suuresta keittiöstäni puuttuu pieni kattila ja iso veitsi. Paistinpannu ja kihveli, jos toinenkin on, mutta nuo tärkeä puuttuvat. Kävin kahdessa isossa supermarketissa, mutta ainoat keittiötarvikkeet, mitä niissä myydään on kertakäyttöastiat ja metalliset lusikat. Onkohan veisten myynti jotenkin kiellettyä?

Katuja tallatessa en vielä ole löytänyt kauppaa, josta noita näkyisi. Hanna onneksi lupasi vielä isoon markettiin viikonloppuna, jos sitten saisin tarvikkeet ja pääsisin kokkaamaan. Paistinpannulla menee aika...hmmm...paistamiseksi.

Nälkään ei onneksi tarvitse kuolla. Tänään pyöräytin pannulla kasan herkkusieniä (valmiiksi viipaloituja), pinaattia ja ihania ihania tuoremakkaroita. Ja kyllähän täällä eläisi ihan pelkällä Tinto de Veranolla :-)

Home Sweet Home

Tänään on ollut asettautumispäivä. Yö menikin Hanna ja Jessin terassilla nukkuessa. Viljan tottuminen kuumaan ei mennyt niin hyvin. Itse 3:30 heränneenä ja pitkän päivän tehneenä, heräsin järkyttävään läähätykseen. Yritin avata lisää ikkunaa ja käytin kylmiä pyyhkeitä. Lopputulokset sattui väsymys silmiin jo niin paljon, että lakanat kainaloon ja pihalle. Siinä sitten onnellisena nukuttiin kumpikin tähtitaivaan alla :-)

Aamulenkki suoritettiin hienoissa maisemissa. Tuttuja paikkoja mulle, Viljalla oli paljon haisteltaaa.

Sitten karavaani lähti suoriutumaan kohti omaa osoitetta. Jessin kyydillä ensin hakemaan avaimet ja kirjoittamaan vuokrasopimus välitysfirmaan. Kukaan ei ollut sieltä muistanut sanoa, että ensimmäinen vuokra täytyy maksaa käteisellä siinä paikanpäällä. Sitten hakemaan käteistä ja toinen automaatti suostui toimimaan. Joka kuukauden alussa täytyy käydä käteisella maksamassa vuokra ja kulut. Käteisellä.

Siitä sitten asunnolle. Hassua olla hotellissa, mutta ei kuitenkaan. Hotelli ei vastaa mitenkään näistä asunnoista. Palveluita saa tosin käytää esim. uima-allasta. Siellä tulikin pari tuntia päivällä möllötettyä tekemättä mitään järkevää. Hah, Tinderiä selailin ;-)

Huone on pikkuruinen, pieni yksi. Keittiö on heti eteiseen tullessa. Sen saa piiloon sähköllä toimivalla rullaverholla (vai mikä se nyt on). Kylppäri on aika iso ja itse huone oikein sopiva. Kaikki tosi siistiä. Säilytystilaakin riittävästi. Jotain pientä sisustuskivaa voisi hankkia.

Sohva, josta ilmestyy myös sänky.

Restaurant Anni

Hetken Jessin kanssa selvitettiin, mikä on järkevintä puhelin/nettiliittymäksi. Tällä ne eivät todellakaan ole halpoja. Hotellin wifi on 25 euroa kuussa (taitaa lopulta olla koko mun ajalle täällä), mutta vain yhdelle laitteelle ja ruuhka-aikaan hidas. Eli tietokone on nyt wifissä. Skype ei ainakaan omasta huoneesta toimi. Pitää tehdä teksti, jos ottaisi paremmin yhteyden vaikkapa altaalta. Vielä en ole keksitynyt, miten luennot kuuntelen, jos yhteys ei ole tarpeeksi riittävä siihen. Jos kerran ei skypeenkään.

Puhelimessa on perus nettiliittymä eli 3G toimii kyllä hyvin. Vaikea oli vaan arvioida monta gigaa kuussa sitä ihminen käyttää Instagramia, Whatsuppia, Facebookia ja Tinderiä. Katsotaan riitääkö ostokseni miten pitkään. Pääasia, että toimii.

Iso ruokakauppa on viereisessä korttelissa. Kätevää. El Corte Inglesias taas kolmen korttelin päässä. Kätevää.

Ja mikä kätevintä. Kuntosali löytyi hotellin respan ovesta suoraan kadun toisella puolella. Siellä on kaikki mahdolliset jumpat ja zumbat, spinning ja ihan riittävän näköinen kuntosali. Maksu kolme kuukautta 90 euroa all inclusive. Ei paha.

Vilja alkaa olla espanjalainen :-D Kuumuutta siedetään ja tyyppi ei edes päiväsaikaan halua lähteä huoneesta. Ilmastoinnin kanssa haluaa viettää aikaa.

Ihana ylläri, kun pari bestistä tuli matkalaukusta.

Illalla lähdettiin Viljan kanssa rantaan kävelylle. Harmi, ettei oikein järkevän kävelymatkan päässä ole tällä hetkellä rantaa, missä voisi koiraa uittaa. Täytyy mennä siis vaan Hannalle tai oikeastaan Vincentille kylään uimaan :-) Siellä odotetaan jo allaskaveria!

Googlailin kivaa tapaspaikkaa ja sellainen löytyikin. Crepes'n Tapas Bar. Ei näyttänyt kuvista juuri miltään, mutta kehuja oli saanut. Eikä suotta. Ihana pariskunta piti paikkaa pienellä kävelykadunpätkälle. Ystävälliset omistajat tekevät kaikki tapakset alusta alkaen itse. Söin yhdelle hengelle tarkoitetun kolmen tapaksen menun. Perunoita aiolissa, lihapullia ja valkohomejuustoa ihanassa kastikkeessa. Tähän vielä kaksi tinto de veranoa eikä laskua tullut kuin alle 12 euroa. Elämiskulut sähköä ja nettiliittymää lukuunottamatta ei ole pahat!

Crepes'n Tapas Bar

Tästä kohdi arjen aloittamista :-)