Primero dia

Ensimmäinen päivä alkaa olla takana. Istun Hannan ja Jessin takapihalla bikineissä klo 20:40. Viinilasi edessä ja naputan konetta.

Hanna ja Vincent oli meitä vastassa lentokentällä ja eipä ole Malagan kenttä ollut aiemmin niin ruuhkainen kuin tänään. Vilja tuli hihnaa pitkin, kun olin jo matkalaukut siitä napannut. Aukosta ilmestyi boksi, jossa istui hyvin kiinnostuneen ja rauhallisen näköinen otus. Mistään hädästä ei ollut tietoakaan. Lentokoneen vierustoveripariskunta auttoi Viljan bokseineen alas hihnalta.

Meillä oli puolen tunnin pikapyrähdys kotona ja lähdimme kohti koiratarhaa. Hannan ystäväpariskunta oli noutamassa koiraa itselleen ja olimme mukana. Samalla reissulla käytiin tallilla moikkaamassa Hannan Alfis, mun suosikki Panttera sekä muut heposet.

Sieltä kurvattiin kotiin ja bikinit päälle. Uima-alas houkutti siinä vaiheessa sekä ihmiset että koirat veteen. Vilja oppi samantien hyppäämään sinne ja kiipeämään portaat ylös altaasta. Viksu koira. Siinä oli sirkusta hetkeksi, kun koirat ja 3-vuotias polskuttivat altaassa. Varmasti toistuukin ja siitäkin on kuvamateriaalia joltain toiselta kertaa tulossa. Nyt vaan Viljan hieno polskuttelu altaassa.

Eikä me ilman erikoisohjelmaa selvitty. Tässä lähellä kiertelee muutama koditon koira. Huomattiin alkuillasta, että joku haukkuu 100 metrin päässä pusikossa. Hanna lähti selvittämään tilannetta ja pusikossa oli koira kiinnitettynä ketjulla kiven alle. Ruoalla Hanna pääsi lähellä ja mä katsoin toisesta suunnasta, miten koira reagoi. Koira suhtautui hyvin ihmisiin ja Hanna sai koiran irti. Joku oli jättänyt koiran tarkoituksella sinne. Surullista. Otimme koiran ja toimme syömään ja juomaan. Samalla kovasti pohtien, mitäs sitten. Koiruus oli todella suloinen ja pahaa kyllä teki. Lopulta koira ratkaisi ainakin tämänhetkisen tilanteen poistumalla pihalta aidan ali. Jännä nähdä, ilmestyykö tänne joku hetki  ja mietintä sen kohtalosta alkaa uudelleen.

Hieman alkaa tuntua se 3:30 herääminen. Aikaisin siis nukkumaan. Huomenna aamusta on edessä avainten haku ja omaan Espanjankotiin tutustuminen. Katsotaan, miten nopeasti espanjalainen nettiliittymä on sitten käytössä seuraavia postauksia ajatellen :-)

Mutta ekat fiilikset. Tänne tuleminen ja vielä Viljan kanssa oli kyllä paras idea ikinä!

Pilvien yläpuolella

Matka on alkanut ja reissun virallinen ensimmäinen kirjoitus tulee pilvien yläpuolelta.

Herätys oli aamulla 3:30. Yllättävän hyvin sitä nuikkuikin, vaikka ystäväni Päivin kanssa seikkailin unessa, jossa jahtasimme huumerikollisia ja piilottelimme kompostorissa. Hahhahhaa...

Siitä reippaasti ylös ja ulos ja lentokentälle. Vilja lentoboksi oli ängetty autoon jo edellisena iltana eli pienellä kahden ison matkalaukun roudauksella selvisi. Äitini oli saattajana, joten tällä kertaa ei ollut stressiä taksin tulemisesta.

Ilman aamuruuhkaa kentälle ja karavaani liikenteeseen. Lentokentälle saavutiin heti neljän jälkeen ja nopeasti totesimme, että homma menee hyvin ja Vilja tepastelee täyden lastin saaneen kärryn vieressä kuin vanha tekijä. Äitiäni alkoi jännittää löytääkö enää ikinä takaisin autolleen, joten päästin hänet takaisin. Helpompi olikin huolehtia vain matkalaukuista, lentoboksista ja koirasta eikä enää äidistä :-D

Karavaani kulki hissin kautta checkaukseen. Ensin laukut hihnalle ja paperien tarkastus. Sitten saatiin saattaja, jonka kanssa lähdettiin punnitsemaan boksi ja koira. Ensin boksi ja sitten Vilja pääsi hyppämään hihnalle. Homma selvä ja lähdettiin hissin luo kokoamaan koppia.





















Mukava virkailija auttoi kokoamisessa ja homma meni nopeasti.  Kannatti muuten eilen ostaa kolmenkympin matto boksiin ja jättää se sitten kotiin.

Paikalle kutsuttiin turvatarkastaja, joka tsekkasi boksin sisäpuolelta. Vilja odotteli nätisti vieressä. Paikallisjunalla liikkumisesta on ollut hyötyä. Jäädytety vesikupit kiinni oveen, Vilja sisään ja muutamalla nippusiteellä oven varmistus.

Sinne meni!

Ja mä pitkääkin pidempään turvatarkastusjonoon. Kaupasta ripsarit ja tuliaiset. Vakioaamupala jäi väliin, koska aikaa todellakaan ei ollut liikaa. Suoraan portille, joka vielä oli muuta kuin ilokseni toisessa päässä terminaalia. Lastaus oli käynnissä ja yritin Viljaa bongailla. Ei näkynyt kaveria.





















Koneessa sainkin heti varimistuksen suoraan kapteenilta, että koira on lastattu. Purseri vitsaili, että toivottavasti on oikea. Hah hah.

Viljalla on tuolla alhaalla kissaseuraa :-)

Outo fiilis oli nousun aikana. Mietin, että tässä se on varmasti Viljan elämän pahin kokemus. Ja siellä se on mun alapuolella tällä hetkellä. Toivottavasti kaikki ok ja kaveri vetää sikeitä. Kuten itsekin äsken tunnin pikkupäikkärit vetäisin.

Pari tuntia lentoaikaa jäljellä ja pääsen etsimään jonkun raavaan miehen nostamaan Viljan hihnalta matkalaukkujen seasta pois! Sitä jännitysnäytelmää odottaessa :-)

#parastaseuraa

Vuorokauden päästä sitä jo istutaan Espanjan yläpuolella ja tähdätään kohti Malagan kenttää. Eilen oli viimeinen työpäivä ja pienellä tyttöporukalla lähdettiin suoraan töistä viettämään pieniä läksiäisiä. Vaikka porukassa oli ne, kenen kanssa eniten aikaa viettää ihan töiden ulkopuolellakin, olisi mukaan voinut kutsua kaikki.

Täytyy todeta, että on meillä upea porukka. Se, että haluaa viettää oikeasti aikaa työkavereiden kanssa työn ulkopuollla ja instagram-kuviin tulee hästägätyä #parastaseuraa, kun hengaillaan, niin kertoohan se paljon.

Ikävä tulee oikeasti monia, monia monia. Vaikka onkin vaan kolme kuukautta, niin silti :-)

Kesälomakuva <3

Ireland

Matkan alkuun enää neljä työpäivää ja yksi lauantai. Tänään aamulla satoi ja oli +12 lämmintä. Hyvä lähtöpotku reissulle. Enpä jää näitä kelejä kaipaamaan.

Pakkaamista en ole edistänyt yhtään, mutta yksi matkalähtöasia on hoidettu. Olen selvittänyt, mikä koiranruokaa Espanjassa on tarjolla. Ystäväni koirat syö Happy Dog -nimistä ruokaa ja onnistuin löytämään juuri samaa Viljalle. Eli viikko aikaa vähän totutella.

Ireland? No se nyt sattuu olemaan koiran ruoan nimi.

Nyt tulee näitä "viimeinen kerta ennen reissua" asioita tehtyä. Vika zumba tehty, vika pt-treeni tehty, huomenna vika ratsastus.

Ystäviä nähnyt lähes joka päivä ja aina on tilanne, että nähdään sitten joulukuussa. Hassua. Vaikka poissaoloaika on kolme kuukautta, kyllä sitä kuitenkin on kauempana.

Meidän koti

Fuengirolasta löytyy meidän koti seuraavat kolme kuukautta. Aloin etsiä asuntoa keväällä ja Aurinkorannalla se on helppoa sen suomalaisen yhdyskunnan takia. Katsoin asuntoa Benalmadenasta ja Funegirolasta. Ystävän perhe asuu juuri näiden kaupunkien rajalla.

Otin yhteyttä muutamiin välittäjiin, joilta tulikin ehdotuksia. Osa oli kalliita ja osa taas kaukana rannasta ja olisi vaatinut auton. Haave oli kuitenkin päästä kävelymatkan päähän merenrannasta.

Yksi välittäjä kertoi houneistohotelllista, josta vuokrataan asuntoja pidemmäksi aikaa. Päädyin vuokraamaan yksiön Mediterraneo Real hotellista. Valitsin huoneen edullisemmasta päästä eli pienen yksiön. Kuvia laitan, kun saan itse niitä paikanpäällä otettua.

Ja asunto on koiraystävällinen :-)

Ystäväni äiti jätti viime talvelta valmiiksi odottamaan "Annin kassin", joka helpottaa pakkaamista todella paljon. Lakanat ja pyyhkeet odottavat siellä.

Lennämme Espanjaan sunnnuntaina ja asunnon saamme maanantaina. Yksi yö siis kyläillään ja saadaan todella fiilistellä eka päivä siellä olemista.

Pakkaamista

Paakaamista tosiaan, neljätoista muuttolaatikkoa, nolla matkalaukkua.

Lista matkalle otettavaista tavaroista alkaa tosin olla valmiina. Vaikea alkaa pakkaamaan liian aikaisin, vaikka kesämekkoja ei täällä enää tarvitakaan. Hanna laittoi ihanan kuvan, joka saa matkakuumeen kyllä nousemaan.

Aurinkorannikko varjossa 20.8.2014, Suomi +15.

Talvirenkaat alle elokuussa

Ehkäpä oudoin tilaukseni ikinä. Sovin tänään auton talvirenkaiden vaihton elokuun 22. päivälle. Sanoivat varatessani, että no kyllähän ne ilmat kylmenikin :-D

Paluu kun osuu marraskuun loppuun, saattaa täällä huonossa lykyssä olla metri lunta. Ja sitten ei pahemmin ajelu vaihtopaikkaan onnistuisi. Nyt onnistuu. Kiitos kitkojen.

Yksi asia taas hoidettu.

Yhdeksän työpäivää jälkellä. Voin ihan suoraan tunnustaa, että työmotivaatio ei ole ihan parhaimmillaan. Haluan kuitenkin tehdä asiat niin helpoiksi kuin mahdollista tuuraajille. Hieman homma menee hampaita purren. Niin paljon olisi järjestettävää matkan kanssa. Ja muuton. Tsemppiä mulle! Ja anteeksi asiakkaille.

Kyllä tänään kauluksia tiukalle vetäessä tuli kaipuu helteeseen. Ja Hanna laittoi vaatepakkausohjeita eilen Espanjan marraskuuta varten. Marraskuussa päivällä t-paitakeli, illalla ja aamulla villpaitaa. Eli siis lämpimämpi siellä silloin kuin täällä nyt. En malta odottaa!

Ettei elämä vaan käy tylsäksi

Kaksi viikkoa reissun alkuun.

Päätinpä sitten myydä kotini. Ja sainkin ihan itse myytyä kolmessa viikossa. Sen verran älyä riitti, että lupauduin muuttamaan tästä ulos vasta joulukuussa. Eli matkalta paluun jälkeen. Tulevaa kotiahan ei ole ja aikamoinen onnenkantamoinen pitäisi olla, että se ennen reissua löytyisi. Eli tulen vanhaan kotiini, mutta sen jälkeen onkin aikaa enää kolme viikkoa poistua. Johonkin.

Ja jottei olisi liian helppoa, käyn jalkaleikkauksessa tai tarkemmin tähystyksessä 1.12. Eli sairasloman lopuksi, pitää muutto suorittaa. Johonkin. Jotenkin. Itsehän en pahemmin mitään kanna. Eli suuri muuttotalkookutsu on lähdössä about koko maailmalle. Varokaahan vaan.

Tämä tarkoittaa, että ennen reissua pitää pakata kaikki paitsi ne esineet, mitä tarvitsee joulukuun parina ensimmäisenä viikkona. Olen jo pitänyt kirppistä, myynyt ylimääräistä tavaraa ja heittänyt rojua roskiin parin viikon aikana. Tänään täytin ensimmäiset kuusi muuttolaatikkoa.

Viikon aikana olisi myös suurinpiirtein pakattava espanjantavarat. Menossa on siis elämää suurempi lajitteluoperaatio. Toivottavasti matkaan lähtee oikeat tavarat enkä löydä Ugg-buutseja, kun avaan matkalaukun Espanjan lämmössä.

Koira laatikossa

Matkalle lähtöön on kolme viikkoa aikaa. Sain viime viikonloppuna koirani kasvattajalta lentolaatikon lainaan. Tarkoitus on totuttaa hieman arkajalkakoirani laatikkoon, jotta itse laatikko edes tuntuisi lennolla turvalliselta.

Eniten ehkä jännitänkin lentoa koiran kanssa ja varsinkin sitä, että koira pitää määränpäässä nostaa itse hihnalta pois. Iso koira ja iso koppi. Huh, täytyy esittää heikkoa naista kentällä :-)

Pientä jännitystä laatikkoruokailussa.